29. tammikuuta 2017

GOOD TIMES AND TAN LINES

*Yhteistyössä Bangerhead.fi


Thaimaa ja suuresti kaivattu auringonpaahde kutsuu! 
Chiang Main ruskettumisyrityksistä ja yhä kirvelevästä muistosta viisastuneena, pakkaamme matkaan kaiken kattavan arsenaalin aurinkosuojatuotteita. Jokunen askel on tultu eteen päin ajoista, jolloin aurinkovoide oli kirosana ja baby oil kesän kuningas. Viime kesän reissulla tuli kuitenkin muutaman kerran kärähdettyä päänahkaa myöten enkä silloin uskaltanut katsoa itseäni peilistä seuraavaan kahteen viikkoon ihon kuoriutuessa kauttaaltaan. Hyvästi se hetkellinen rusketus.

Vanha yhteistyökumppanini Bangerhead piti siis tällä kertaa meistä ja meidän kullanhohtoisista ihoistamme huolta lähettämällä juuri oikeaan aikaan kookoksen tuoksuisen paketin. Hawaiian Tropic on suosittu ja monelle hyvinkin tuttu aurinkosuojatuotemerkki, joka tunnetaan paitsi laadukkaista tuotteistaan, myös herkullisesta tuoksusta. Valikoimista löytyy suojat eri kertoimilla ja itsellekin saapui testiin tuotteita eri luokista.


Entuudestaan mulle tuttu tuote on tietenkin tanning oil, joka ennen on tullut ostettua aina ilman suojaa. Tällä kertaa pelataan varman päälle ja odotankin innolla huomaako tällaisessa eroa tuttuun kertoimettomaan öljyyn. Ensi kertaa kuvioissa on myös After sun! Todellista typeryyttähän se on olla hoitamatta ihoaan myös auringonoton jälkeen, varsinkin jos haaveena on viedä kaunis päivetys kotiin asti. No, virheistä oppii ja siksipä onkin aika omaksua uusia terveellisempiä tapoja

Hawaiian Tropicin Shimmer effect- voide sai mut hetkessä hullaantumaan, sillä kimalletta iholla?! En malta odottaa voiteen testailua, sillä mm. sen soveltuvuus kasvoille herättää kysymyksiä. Tästä huolimatta mulla on suuret odotukset tätä tuotetta kohtaan. Tulenkin tekemään loman jälkeen jonkinlaista arviointia saamistani tuotteista, sillä ainakin itselle blogien tuotearvostelut ovat suurta herkkua.

T e s t i s s ä


Jos sulla on heittää arviota yllä luetelluista tuotteista tai jostain muusta ihan huippulöydöstä, jätä kommenttia!  
Jos ei, pysy linjoille ja näet mun arviot.
 

21. tammikuuta 2017

One true love - Bangkok

Kiina jäi taakse, kun hyppäsimme Hongkongin kentältä Bangkokiin vievään koneeseen. Reissuaika oli hyvin kortilla ja vaikka alun perin ajatuksena oli edetä vain maateitse, piti sitä bookata muutamat lennot, jotta kallisarvoista aikaa säästyisi. Mutta joo, muutamat kympit sinne tänne ja perse koneen penkkiin.

Bangkok oli jälleen niin tuttu ja turvallinen kaikkien näiden reissuviikkojen jälkeen. Majoituimme aiemmin esitellyssä Chilli-hostellissa Chinatownin läheisyydessä, kävelimme tutuiksi käyneitä katuja ja shoppailimme kuin viimeistä päivää Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla. Tämä vierailu kaupungissa taisi olla mulle jonkinlainen kasvunpaikka, sillä viimeinkin löytyy rohkeutta lähteä maailmalle ilman Mikaa, joka on ollut todellinen tuki ja turva tutustuttaessaan thaimaalaiseen kulttuuriin.

Itseasiassa tiedän tarkalleen mistä sain pienen lisäbuustin itseluottamukseen. Tää saattaa lukijan mielestä on olla pieni naurettava asia, mutta tällaiselle kokemattomalle matkaajalle ja pelkurille, iso askel. Mika oli lähtenyt hierontaan ja jäin hotellille laittautuun illallista varten, kunnes sain idean lähteä lävistettäväksi. Ei muuta kuin google auki ja suurkaupungin pimenevään iltaan suunnistamaan. Unohdin kuitenkin vaihtaa metrosta skytrainiin ja hetkellisen eksymisen jälkeen paikansin itseni kartalta ja lähdin jalan liikenteeseen. Varmaan tavallisesti olisin eksyessäni soittanut paniikissa Mikalle, mutta nyt ihmeellisen rauhan valtaamana käppäilin täysin tuntemattomia katuja kilometrikaupalla ja muutaman harha-askeleen jälkeen löytyi läväripulju ja ostoskeskukset.

Oikeastaan huvittaa muistella tätä jälkikäteen, sillä muistan niin selkeästi sen onnistumisen tunteen ja fiiliksen, kun seisoskelen yksin sillalla katsellen sitä keskustan kaoottista liikennettä. Tunsin suurta yhteenkuuluvuutta koko Bangkokin kanssa ja halusin painaa joka hetken mieleeni, sillä ei ole edes kerta tai kaksi viikossa, kun kyseisestä kaupungista tulee kotona haaveiltua.




Poikkeus meidän päiväohjelmassa eli syömisessä, oli The Grand Palace eli Bangkokin kuninkaallinen palatsialue, joka sisältää Thaimaan arvostetuimmat uskonnolliset ja hallinnolliset rakennukset, joista tärkein on Smaragdibuddhan temppeli. Alue on äärimmäisen suosittu, turisteja on päivittäin pilvin pimein ja kuvia ottaessa sai suunnata kameran kohti taivasta, mikäli ei halunnut satoja aasialaisia lomakuviinsa. Meidän oli tarkoitus vierailla samaan syssyyn myös Wat Po:ssa, jossa makoilee 46 metrinen Buddha-patsas, mutta armottomana paahtava aurinko imi mehut meikäläisestä totaalisesti.

Viimeiset lomapäivät hemmoteltiin itseämme ja pieni hostellihuone vaihtui mukavaan huoneistohotelliin Sukhumvitin sykkeessä. Katolla sijaitsevalla uima-altaalla oli tietenkin vaikutuksensa hotellivalintaan, mutta sanotaanko vaikka näin, että Greenview Ekkamai 10 oli sellainen löytö, että samassa mestassa majoitutaan myös ensi kuussa.

Vierailimme uudessa kissakahvilassa, josta tulossa oma postauksensa kaikkien niiden suloisten karvapallukoiden vuoksi ja söimme taukoomatta. Sukhumvit Soi 38 :lta löytyi jälleen mahtavaa katuruokaa, joskin puolet kadusta oli jyrätty rakennustöiden tieltä ja tämän seuraksena useampi Mikalle rakkaaksi tullut ruokakärry oli hävinnyt. Herkkua tarjoiltiin myös Victory Monumentilla sijaitsevassa boat noodle ravintolassa, jossa käväistiin jo edeltävällä Bangkok-vierailulla. Pienet nuudelikiput maksavat ehkä 0,30e kipale ja ruokailijat kuulemma kilpailevat tilaamalla mahdollisimman paljon annoksia. Korkeimman kuppitornin kasannut saa ainakin ihailevia katseita viereisistä pöydistä ja kivan kuvan someen.



11. tammikuuta 2017

Hongkongin sykkeessä ja syleilyssä


Ja takaisin Aasiaan! Rannikolta suhattiin pikajunalla Guangzhou-cityyn ja pakko mainita muutama juttu, vaikka ihan pikaisesti nurkilla pyörittiinkin: kaupunki on v a l t a v a ja kymmenen pistettä shoppailutarjonnalle! Haluan siis takaisin.

Kanton oli kuitenkin meille väylä Hongkongiin, tuohon neonvärien viidakkoon, joka ei todellakaan koskaan nuku. Bussimatka kaupunkiin oli jo yhtä pään pyörittelyä, sillä ohi vilisevät maisemat olivat aivan epätodellisia. Toinen toistaan korkeampi rakennuksia aivan kylkikyljessä ja kyseessä oli vasta kaukaisimmat lähiöt! Laittoi todella miettimään kaupungissa asuvaa ihmismäärää, joka tuli myös kaduilla kulkiessa huomattua.

Hongkong oli itseasiassa hyvinkin virkistävä kokemus näiden Kiinassa vietettyjen viikkojen jälkeen, sillä viimeinkin ympäriltään saattoi bongata luettavissa olevia kylttejä ja omasta vähäisestä kielitaidosta oli edes jotain hyötyä. Hieman negatiivinen yllätys mulle itselle oli kuitenkin hotellien hinnat ja laatu eli meidän hotlahuoneet oli pieniä eikä aina edes vankilaselliä viihtyisämpiä. Okei, ei tänne huoneen seiniä oltu tultu katselemaan, mutta taso oli joo eri kuin muualla Aasiassa. Melko hyvin me siis hyödynsimme vähäiset päivämme suurkaupungin sykkeessä metsästäen kaupungin parhaita ruoka-annoksia ja ravintoloita, kuten vaikkapa tämä yksi maailman edullisin Michelin-ravintola Tim Ho WanMmmm niin hyvää.



Pilvenpiirtäjät olivat meille kuin silmäkarkkia, josta ei vain saanut kyllikseen. Kävelimme tuntitolkulla niin Kowloonin ostoskaduilla kuin myös bisneskeskus Centralissa, josta muuten löytyy maailman pisimmät liukuportaat vinkvink. Vaikka koko reissun olin jauhanut vuorista ja niiden aiheuttamista sydämen tykytyksistä, oli Hongkong sama potenssiin kymmenen. Meitsi on kuin luotu kulkemaan kapeita katuja ja tuijottelemaan taivaalle kurkottelevia rakennuksia. 

Sykähdyksiä sai aikaan myös Victoria Harbour, joka pimeyden laskeutuessa herää täyteen loistoonsa. Taivaanrantaa koristaa pilvenpiirtäjät kirkkaine valoineen ja maisema on harvinaisen valokuvauksellinen. Samaa sanotaan Victoria Peakin näköalatasanteista, joilta avautuu täydet näkymät pitkälle kaupungin ylle. Kohde taitaa olla suosituin nähtävyys ja tämä oli syynä, miksi meillä jäi tämä elämys väliin... Jono oli muuttunut yhdeksi suureksi ihmismassaksi ja tilanne näytti melko epätoivoiselta. 

Tilaa sen sijaan oli Hong Kong Science Museumissa, jonne vetäydyimme paahtavalta auringolta suojaan. Ei aivan Heureka, mutta useamman tunnin tässä valtavassa museossa sai kulutettua tutkien, ihmetellen ja testaillen. Yksi mielenkiintoinen havainto oli aivan super hyper yli-energiset ja äärimmäisen rasittavat aasialaiset lapset, joiden vanhemmat vain hymyilivät kullannupuilleen kaiken riehumisen ja paikkojen tuhoamisyritysten jälkeen. Yh ei lapsia, kiitos.





Viimeinen kuva ansaitsee pienen kunniamaininnan ja esittelyn. Hongkongiin saapuessamme mielessä pyöri vain yksi ajatus: nyt äkkiä sitä sushia ja Mikahan sitten repäisi ja ohjasi meidät all you can eat -sushille! Saatiin hervottoman kokoiset tilauspaperinivaskat ja ei muuta kuin valitsemaan menulta mitä tekee mieli. Ruokatarjonta oli aivan älytön ja tarjoilijat kantoivat pöytään lautasta toisen perään, kunnes lopulta oli lyötävä hanskat tiskiin. Ähkyä ei juuri helpottavat tasaiseen tahtiin kilisteltävät saket ja muut ilmaiset alkoholijuomat... Huh melkoinen kokemus ja vielä jonakin päivänä otan uusinnan.

Uusinnan aion ottaa myös vierailusta tässä ihanan kuhisevassa metropolissa! Tällä kertaa meitä kutsui lento takaisin Thaimaahan, mutta ehkäpä ensi vierailulla ei ole kiire mihinkään.

4. tammikuuta 2017

Vohveleita ja teknoa Amsterdamissa

Muistellaanpas kerrankin Aasian sijaan vuoden 2016 viimeistä reissua, joka kohdistui Amsterdamiin!

Veronpalautusten pamahtaessa tilille, kävi google jo kuumana lento- ja hotellitarjousten parissa ja ihan kiva diili napattiin. Kolmella huntilla lennot ja torstain ja sunnuntain väliset yöpymiset Dutch Desing Hotel Artemiksessa, joka sijaitsi kohtuullisen matkan päässä keskustasta eli riittävän kaukana ördäävistä reissuroopeista. Hotellin nurkilta lähti sopivasti metro ja spora, jonka reitti on matkakumppanin mielestä kaunein tällä reissuotannalla. Ajeltiinkin ratikoilla oikeastaan jatkuvasti ja välillä vain huvin vuoksi, sillä missäpä Amsterdamissa ei muka riittäisi kauniita maisemia ja rakennuksia?



Lähteissä meillä oli kovat suunnitelmat tsekkailla museo, jos toinenkin, vierailla joulumarkkinoilla sekä Haarlemissa, jorailla Yellow Clawin tahtiin festareilla sekä tietenkin syödä! No sanotaanko, että tavoitteet saattoivat olla liian kunnianhimoiset, joten väsymyksen ja yllättämään päässeen kylmyyden vuoksi, tuli keskityttyä lähinnä ruokaan ja chillailuun. Voimien kerääminen teki hyvää, sillä Valhalla Festival ei ollut mitään lasten leikkiä...

Maisteltiin paikallisia herkkuja: silakkaa sipulin ja suolakurkun kera, siirappivohveleita, Poffertjesia eli pieniä pannukakkuja voilla, tomusokerilla ja kermavaahdolla, olutta... Mika teki loistavan valinnan kun ohjasi meidät Foodhallen-nimiseen paikallisten suosimaan "ravintolamaailmaan". Toinen toistaan parempia ruokakojuja, ylitsepääsemättömiä valinnanvaikeuksia ja lämmin ilmapiiri. Näistä syistä ruokailimme paikassa kolmeen otteeseen ja silti jäi liian monet annokset kummittelemaan takaraivoon. Ehdottomasti käymisen arvoinen, mikäli pyörii nurkilla ja nälkä riipii vatsaa.



Kun kerran Amsterdamissa on, pakkohan se on lähteä rilluttelemaan? Meidän valintamme oli siis a Bizarre Ride- teemaiset Valhalla festarit, jotka olivat kyllä melkoinen kokemus. Aiemmin suureksi ja hyvin järjestetyksi kehumani Summer Sound Festival jäi kyllä kakkoseksi kaikin puolin, sillä juhlapaikkana toimiva messukeskus oli aivan valtava! Seitsemän lavaa, minihuvipuisto keinukaruselleineen, maailmanpyörineen ja peilitaloineen, paljon vessoja, juotavaa ja ihmisiä. Sekä paljon päihteitä. Kyllä Amsterdamin päihdekulttuuri on ollut aina tiedossa, mutta tietysti vähän hämmensi niin avoin suhtautuminen ja käyttäminen. Joku varmaan kauhistuu tämän luettuaan, mutta voin vakuuttaa, ettei se vaikuttanut esim. omaan olemiseen, kunhan vain vähän varoi tanssilattialla palavia sätkiä. Muiden ollessa enemmän tai vähemmän pihalla, saattoi itse keräillä lattialta juhlakansan kadonneet setelit ja kolikot. Hupinsa siis kullakin.

Bileet olisivat päättyneet aamulla seitsemältä, mutta meitä hotelli kutsui jo aiemmin, sillä edessä häämötti huoneen luovutus ja lento kotiin. Sitä oli herätessä harvinaisen onnellinen lähes krapulattomasta olotilasta, sillä saatoimme käyttää vielä viimeisen päivän hyväksi ja kierrellä kaupungilla.

Kuvat  by Marty Marn Photography, Tom Doms and Dennis Bouman fotografie

Mulle tämä oli ensimmäinen matka Hollantiin, mutta ei varmastikaan viimeinen. Jos joku kysyisi millainen kaupunki on, vastaisin, että kaunis ja romanttinen, sillä kanaalin varsia voisi kävellä tuntitolkulla ja tutkia minne jokainen kapea katu johtaa. Haluan nähdä Amsterdamin kesäväreissä ja tutustua paikkoihin, joihin tällä kertaa ei ehtinyt.  
Mika, joko ostetaan uudet lennot?