29. maaliskuuta 2017

Kaukokaipuulle kyytiä

Koko viime syksy meni kaukokaipuun kourissa eivätkä ihanan kamalat lentotarjoukset tilannetta helpottaneet, joten siinä kohtaa, kun silmille hyppäsi menopaluut hintaan 350€, alkoi chatit käydä kuumana. Kuka lähtee mukaan ja koska mennään!? Hetken näytti jo siltä, että meikätyttö ryntää maailmalle yksin, mutta ikään kuin takavasemmalta ilmestyi vapaaehtoinen reissukaveri Johanna, jonka kanssa muutama päivä pähkäiltiin koska, minne ja miten pitkään. Nämä päivät kuitenkin tarkoittivat, ettei näihin huikeisiin lentotarjouksiin enää ollut mahkuja, mutta maksamamme ~ 470€ oli ihan fine ja pian oli talviloma varattuna! Reissuvuosi 2017 starttasi siis Thaimaalla ja Johanna kainalossa. 

Lensimme Ukraina Airlinesilla ja saimme jonkin verran palautetta valinnastamme, mutta hei hinta ja vaihtoajat ratkaisee! Hengissä selvittiin eikä sen suurempaa valituksenaihetta olekaan. Penkit ja viihdejärjestelmät jäivät toki pahasti Finskin jälkeen, mutta safka oli hyvää ja istumapaikkojen kanssa pystyi säätämään. Tämän lentokokemuksen pohjalta tiedän myös jatkossa, että 8 tunnin vaihtoaika on liikaa, vaikka miten kuumottaisi jatkolennon missaaminen... Noh kokemusta rikkaampi ja yksi pelko selätetty.



Bangkokiin saavuttuamme otimme taksin Khaosan Roadille, josta olimme bookanneet hostellihuoneen muutamaksi yöksi. Viimeistään tämän vierailun jälkeen kyseinen osoite on ikuisella mustalla listalla yöpymisen suhteen, sillä vaikka emme asuneet edes kaikkein vilkkaimmilla nurkilla, olivat naapurimme välinpitämättömiä ja helvetin kovaäänisiä juhlijoita. Pari päivää meni kuitenkin nopeasti lähinurkkiin tutustuessa, shoppaillessa ja Johannalle kaupunkia esitellessä. Otimme nämä päivät kuitenkin hyvin iisisti, sillä olimme palaamassa Bangkokiin vielä ennen kotiinpaluuta eli silloin olisi paremmin aikaa turistikierroksille.

Meillä oli kova kiire etelämmäksi kohti vaaleita hiekkarantoja ja palmupuita, joten ostimme liput Koh Phanganille heti Bangkokiin saavuttuamme ja hyvä näin, sillä juna oli jo lähes loppuunmyyty kuten usein viikonloppuisin. 

Saimme kapeat yläpunkat ja olipahan melkoinen kokemus tuo junamatka! Istuttiin ilta samalla penkillä seuranamme kolme paikallista miestä, jotka olivat kauhean kiinnostuneen oloisia meistä ja meidän tekemisistä. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta välillä naureskeltiin yhdessä ja tarjottiin kavereille istumapaikkaa. Illan kuluessa penkit muutettiin sängyiksi ja jokainen kipusi omalle pedille kuuntelemaan junan kolinaa. Tuolla pomppivalla sängyllä makoillessa oli hyvin aikaa miettiä, miten onnekas sitä onkaan, kun voi ja uskaltaa lähteä. Taisin siinä onnellisuuspuuskissani tirauttaa onnenkyyneleet, sillä niin hyvältä tuntui olla taas Thaimaassa sekä siinä hitsin äänekkäässä, mutta silti niin miellyttävässä junassa.

2 kommenttia :

Jätä ruusu tai risu, toive tai idea. Kaikki luetaan ja huomioidaan