29. maaliskuuta 2017

Kaukokaipuulle kyytiä

Koko viime syksy meni kaukokaipuun kourissa eivätkä ihanan kamalat lentotarjoukset tilannetta helpottaneet, joten siinä kohtaa, kun silmille hyppäsi menopaluut hintaan 350€, alkoi chatit käydä kuumana. Kuka lähtee mukaan ja koska mennään!? Hetken näytti jo siltä, että meikätyttö ryntää maailmalle yksin, mutta ikään kuin takavasemmalta ilmestyi vapaaehtoinen reissukaveri Johanna, jonka kanssa muutama päivä pähkäiltiin koska, minne ja miten pitkään. Nämä päivät kuitenkin tarkoittivat, ettei näihin huikeisiin lentotarjouksiin enää ollut mahkuja, mutta maksamamme ~ 470€ oli ihan fine ja pian oli talviloma varattuna! Reissuvuosi 2017 starttasi siis Thaimaalla ja Johanna kainalossa. 

Lensimme Ukraina Airlinesilla ja saimme jonkin verran palautetta valinnastamme, mutta hei hinta ja vaihtoajat ratkaisee! Hengissä selvittiin eikä sen suurempaa valituksenaihetta olekaan. Penkit ja viihdejärjestelmät jäivät toki pahasti Finskin jälkeen, mutta safka oli hyvää ja istumapaikkojen kanssa pystyi säätämään. Tämän lentokokemuksen pohjalta tiedän myös jatkossa, että 8 tunnin vaihtoaika on liikaa, vaikka miten kuumottaisi jatkolennon missaaminen... Noh kokemusta rikkaampi ja yksi pelko selätetty.



Bangkokiin saavuttuamme otimme taksin Khaosan Roadille, josta olimme bookanneet hostellihuoneen muutamaksi yöksi. Viimeistään tämän vierailun jälkeen kyseinen osoite on ikuisella mustalla listalla yöpymisen suhteen, sillä vaikka emme asuneet edes kaikkein vilkkaimmilla nurkilla, olivat naapurimme välinpitämättömiä ja helvetin kovaäänisiä juhlijoita. Pari päivää meni kuitenkin nopeasti lähinurkkiin tutustuessa, shoppaillessa ja Johannalle kaupunkia esitellessä. Otimme nämä päivät kuitenkin hyvin iisisti, sillä olimme palaamassa Bangkokiin vielä ennen kotiinpaluuta eli silloin olisi paremmin aikaa turistikierroksille.

Meillä oli kova kiire etelämmäksi kohti vaaleita hiekkarantoja ja palmupuita, joten ostimme liput Koh Phanganille heti Bangkokiin saavuttuamme ja hyvä näin, sillä juna oli jo lähes loppuunmyyty kuten usein viikonloppuisin. 

Saimme kapeat yläpunkat ja olipahan melkoinen kokemus tuo junamatka! Istuttiin ilta samalla penkillä seuranamme kolme paikallista miestä, jotka olivat kauhean kiinnostuneen oloisia meistä ja meidän tekemisistä. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta välillä naureskeltiin yhdessä ja tarjottiin kavereille istumapaikkaa. Illan kuluessa penkit muutettiin sängyiksi ja jokainen kipusi omalle pedille kuuntelemaan junan kolinaa. Tuolla pomppivalla sängyllä makoillessa oli hyvin aikaa miettiä, miten onnekas sitä onkaan, kun voi ja uskaltaa lähteä. Taisin siinä onnellisuuspuuskissani tirauttaa onnenkyyneleet, sillä niin hyvältä tuntui olla taas Thaimaassa sekä siinä hitsin äänekkäässä, mutta silti niin miellyttävässä junassa.

21. maaliskuuta 2017

Miniloma Turkkuses

Niin se vaan on, että uutta jutun juurta vaan pukkaa, vaikka edellisetkin stoorit odottavat jakajaansa. Thaimaa odotelkoon siis vuoroaan, sillä siihen aiheeseen haluan tosissani uppoutua ja kaivella muistista jokaisen muiston ja nippelitiedon. Nyt kuitenkin paluu lapsuuden kotikonnuille eli Turkuun!

Ilmeisesti Johanna ei saanut musta Thaimaassa tarpeekseen, sillä kutsu kävi viettämään ilmaista kylpyläviikonloppua Turun Caribia-kylpylään ja millainen pösilö kieltäytyisi pehmeistä lakanoista ja buffetaamiaisesta!? Hetki arvottiin missä Holiday Clubin kylpylässä tahdotaan lillua, mutta taisin mainostaa, että Turussa meitä odottaa kaunis historiallinen linna sekä meitsin hovikuski a.k.a äiskä.

Ei muuta kuin Onnibussi alle ja parissa tunnissa (ja parilla eurolla) viikonlopun viettoon. Vielä muutamia vuosia sitten tällaiselle minilomalle olisi suunniteltu bileet tai parit, mutta mahtaako ikä jo painaa, kun tämän hetken intresseinä oli lähinnä herkuttelu ja lepäily. Tuli siis oikein olan takaa  syöpöteltyä, kiljuttua vesiliukumäissä ja luettua Harry Potteria yön pikkutunteina.



Vaikka hiihtolomat olivat jo historiaa, veti kylpylä viikonloppuna puoleensa paljon lapsiperheitä ja tämä on varmaan se syy miksi en juuri kylpylöissä vieraile kuin ehkä kerran viidessä vuodessa. Hetkittäin olo oli kuin kylmässä ihmis-sopassa, mutta onneksi höyrysaunassa oli aina tilaa ja tämähän takasi rennon olotilan ja pitkät yöunet.

Lauantain olimme päättäneet viettää ihmisten ilmoilla eli taksimamin kyydillä Turun linnalle kierteleen saleja ja kammareita. Viime vierailusta olikin ehtinyt vierähtää reippaat 15 vuotta..? Kelit suosivat myös juuri sopivasti eli pelkkää aurinkoa ja kevään tuoksua, joiden innostamana käppäilimme keskustaan ja sieltä aikanaan vielä hotellille. Olin kamalan innoissani vanhoilla kotinurkilla pyörimisestä ja taisinkin jaella turhia faktoja unohdellen välillä, että kyllä tää matkaseurakin on ennen samassa kaupungissa vieraillut.

Sunnuntaina Onnibus vei Johannan mennessään ja itse jatkoin lomailua äidin nurkissa vielä muutaman päivän ajan, jolloin perinteitä noudattaen koluttiin kirppareita ja luettiin lisää Harry Potteria. Voin kertoa, että shoppailu lähti lapasesta ja jatkossa hilut löytävät tiensä suoraan reissukassaan...


Kiitos reissusta Johannalle ja kyllä se useammin pitäisi ihan kotiSuomessa lomailla, sillä ei kauas tarvitse lähteä kun sitä rentoutuu eri tavalla kuin kotona. Hotellin aulassa pikkupoika kysyi isältään: "Tultiinko me nyt vieraaseen maahan?" ja kyllä kylpyläviikonloppu vähän siltä tuntui.