14. kesäkuuta 2017

Ruokamyrkytys Thaimaan paratiisissa

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?! Tervetuloa siis thaikkukuulumisien pariin ja terveiset sinne Johannalle Ouluun, että tässä niitä kuvia nyt on. Ei oo tyttö meinannut pysyä pöksyissään, kun heittäydyin vallan kesälomalle kesken postaussarjan, mutta mikäs tässä siivousoperaation keskellä ryhtyä postaileen lomakuvia.

Viimeksi jäätiin siis Koh Phanganille ja Fullmoon partyja edeltäviin päiviin, jolloin majoituimme Tanoya Gardeniin ajatuksena söpö oma bungalowi ja hyvät kulkuyhteydet bileisiin. No metsään meni ja vaikken itseäni kovin pitkävihaisena pidä, pakko myöntää, että katkera olen yhä niin Agodalle kuin majoituspaikalle. Meitä tosiaan odotti todellisuudessa pieni rivarihuone jaetulla vessalla hinnan ollessa kuitenkin sama kuin siinä varaamassamme omassa mökissä eikä asiaan saatu selvyyttä miltään taholta. Oltaisiin tietysti otettu saman tien kamat kantoon, mutta lähialueen kämpät olivat tappiin asti bookattu bileiden vuoksi, joten tappio oli nieltävä ja pidettävä peukkuja, että Agodan lupaama hyvitys kolahtaisi tilille. Ei muuten ole näkynyt vielä tänäkään päivänä.

Hyvä onni senkus jatkui, kun meitsi nappasi hotellin raflasta ruokamyrkytyksen ja rukoili kuolemaa piinaavat 24 tuntia. Kyllähän sitä kaikenlaisiin reissupöpöihin on törmännyt, mutta toi myrkytys + jaettu vessa - yhtälö oli aivan perseestä, vaikka sainkin yllättävää lohtua gekkolaumasta maatessani siellä vessan lattialla.



Tunsin hirveää syyllisyyttä sairastumisesta huonoimpaan mahdolliseen aikaan, sillä yksi syy saarelle saapumiseen oli Fullmoon partyt ja olo oli siinä kohtaa kaikkea muuta kuin valmis sinne 30 000 juhlijan joukkoon. Johanna taisi valaa muhun uskoa sen verran, että sain kourallisen laosilaisia vatsalääkkeitä alas ja painuimme biitsille laukku täynnä oksennuspusseja. Luojan kiitos tuli lähdettyä, sillä en ikinä olisi voinut kuvitellakaan viihtyväni niin hyvin, mutta iso kiitos tästä kuuluu varmasti hyvälle suomiporukalle, johon illan aikana sattumalta tutustui.

Eli niin kääntyivät koettelemukset iloksi ja voi sitä onnenpäivää, kun jätimme Gardenin taaksemme ja siirsimme hiekkaiset romumme ilmastoituun resortiin, joka oli tietenkin reippaasti yli budjettimme. Ruokamyrkytys oli kuulkaa kaukainen muisto siinä omalla rannalla lekotellessa tai aamiaispannareista nauttiessa.

En kanna siis kaunaa ainakaan Koh Phangania kohtaan. Saari kohteli meitä hyvin ja ihanat kokemukset peittosivat tietenkin lopun koettelemukset. Paljon jäi tätäkin saarta tutkimatta eli en pane pahakseni, vaikka samoille nurkille vielä jonakin päivänä päätyisi seikkailemaan.



12. huhtikuuta 2017

Thaimaa matkakumppanini Johannan silmin

Voi tätä ilon päivää! Olen jo vuosia kaivannut blogiini vierailevaa kirjoittajaa, sillä milloin poikaystävä ja milloin kaveri kuumottaa, että "Kirjotas jo blogiis, haluun luettavaa!". Muutaman kerran olen kehottanut hyppäämään itse puikkoihin tai tyytymään mun hitaaseen tahtiini, mutta tällä kertaa Johanna otti vinkistä onkeensa ja rustasi omia Thaimaa-kuulumisiaan. Henkilökohtaisesti olen tällaisista aivan fiilikssä, sillä vaikka kasvotusten kommentteja vaihdetaankin, tulee näistä kirjoituksista paljon henkilökohtaisempi fiilis ja saa todella tietää mitä toinen ajattelee. Kiitos kirjoittajalle ja tervetuloa uudestaan! ♥



"Carita pyysi minua  kuvailemaan hieman reissua. Minun kirjoittajan taidoilla tässä näyte;
Reissu Thaimaahan oli elämäni parhainta valintoja lähteä. Rinkka ja aimo annos seikkailumieltä. 

Minun kokemukset matkailusta on ollut suurimmilta osin pakettimatkoja ja hotelleja. Tällä reissulla yövyin ensimmäistä kertaa hostellissa, jossa jaettiin yhteiset wc-tilat. Aluksi ajatus yhteisistä hygieniatiloista järkytti, mutta Caritan sanottua että, "tää on ku oltais leirikoulussa" , ajatus muuttui positiivisemmaksi ja sen osasi ottaa hienona kokemuksena. Vaikka nukuinkin rinkka ja vaatteet sängyllä ja sänky irti kaikista seinistä, niin nukuttua tuli jopa paremmin kuin koti suomessa. (Varsinkin kun tiesi että aamulla odottaa taas paljon uutta näkemistä ja kokemista.)  

Mä en keksimälläkään keksi mitään huonoa reissusta, sillä minä sain siitä kaiken irti oikeanlaisella asenteella. Jos jotain pitää mainita niin ruuhkat Bangkokin metroissa! Tykkäsin kun vaihdoimme paikkaa sekä majoitusta juuri sopivin väliajoin. Reissusta sai kaiken irti, kun majoituttiin sekä hostelliin että hienompaan resorttiin välillä. Kuljettiin niin lautoilla, junalla, skytrainilla, metrolla, tuktukilla, takseilla kuin skoballa.

Saarelle päin mentäessä lautalla oli mahtava fiilis, kun trooppinen ilma otti kasvoihin ja seisottiin kaiteella katsoessa merelle päin. GPS-näytti että nyt ollaan 8000 kilometrin päässä kotoa. Lisäksi alkoi tulla kauniita saaria vastaan, joten kyllä siinä liikuttui hieman sitä maisemaa ihaillessa. Rakastin saarielämää, joka varmaankin johtuu siitä, että olen maalta kotoisin ja luonnon helmassa kasvanut. Saarella mieli rentoutui beachilla makoillessa, tuoreita hedelmäjuomia siemaillessa ja lämpimään meriveteen pulahtaessa. Merellä tuntuu olevan aina rauhoittava vaikutus ihmiseen.


Reissulta palatessa fiilis oli mitä korkein ja heitinkin Caritalle että "milloin lähdetään uudestaan?"."

- Johanna 11.4.2017

7. huhtikuuta 2017

Hellettä, kuumotuksia ja täydenkuun bileitä Koh Phanganilla

Oi mitä värejä, oi mitä muistoa... Koska täydellistä talvilomaa lähdimme Thaimaasta hakemaan, oli osana reissusuunnitelmaa tietenkin pysähdys ja täydellinen lepo saarella x. Lopulliseksi kohteeksi valikoitui Koh Phangan, sillä olimme molemmat vähän epävarmoina turisteina liikenteessä ja toivoimme hieman "tuttua ja helppoa". Fullmoon partyt eivät olleet valintaa tehdessä ainakaan miinusta, sillä kyllähän se kerran on koettava kun nurkilla pyöritään.

Mulla oli ennakkoon koottuna varsin pitkä lista saaren tekemisistä, nähtävyyksistä, parhaista rannoista jne., mutta loppujen lopuksi päädyimme olemaan ja menemään vailla suunnitelmia. Itseasiassa puuhalistaa ei taidettu edes avata, sillä tekemistä riitti ilmankin. Jokunen lisäpäivä saarella ei oli siis ollut haitaksi, sillä koluttavaa olisi riittänyt pitkäksi aikaa.

Jaoin nämä saarikuvat kahteen postaukseen, sillä vaikka sen ihmeempiä tarinoita en juuri jaksa väsäillä, on nämä hyvänmielen lomakuvat kiva jakaa ja kuviahan muuten piisaa! Tässä postauksessa kuvat alkupäiviltä, jolloin majoituimme saaren luoteisosassa J.B. Hut Bungalowsilla aivan Haad Yaon kupeessa. Tykästyin meidän mökkiimme suuresta ja suosittelen ehdottomasti saarelle eksyvillä budjettimatkaajille! Okei, meidän kämpälle sai kavuta tuskallinen pitkän ylämäen, mutta merimaisemat ja päivittäinen jalkatreeni oli taattu. 



No mitä sitä puuhattiin?

Auringonotolla tietenkin aloitettiin, kunnes todettiin, että helvetti täällä palaa rasvoista huolimatta. Kotiutumisen jälkeen päätettiin siis suojata hetkeksi punakat ihomme ja vuokrata skoba, jotta todellakin näkisimme muutakin kuin kotirannan ja uima-altaan. Ennen vuokraamista käytiin aika epätoivoisia keskusteluja, sillä multa ei löydy minkäänlaista ajokorttia tai ajokokemusta ja Johannan mopokokemukset sisälsivät lähinnä mökkitien ja sinne kuuluvan minimopon. Päätöstä ei tosiaan helpottanut Phanganin kuumottaviksi osoittautuneet tiet ja muutaman mopokolarin todistaminen ensimmäisenä lomapäivänä.

Kun Johannan kanssa liikkuu, välillä pitää heittää omat huolet romukoppaan ja heittäytyä tän villikon ideoihin. Eipä siis muuta kuin potta päähän ja muutama treeniminuutti kämpillä parkkiksella. Treeni ei startannut hyvin, sillä emme osanneet käynnistää edes mopoa ja saimme osaksemme epätoivoisia päänpudistuksia neuvojen ohella...

Hengissä ja vaurioitta selvittiin! Välillä olimme tien tukkona körötellessämme sunnuntaiajelujen nopeudella, mutta ainakin siinä vauhdissa ehti ihastella päätä huimaavia maisemia ja lukea tienviittoja etsiessämme vesiputouksia ja temppeleitä. 

Ihon taas salliessa, kiertelimme pohjoisemmilla rannoilla uimassa ja snorklaamassa, sillä lähirantamme Haad Yao, osoittautui kehuista huolimatta melkoiseksi sottakasaksi. Liikaa ihmisiä, liikaa vilinää ja liikaa mereltä työntyvää roskaa... Kauas ei kuitenkaan tarvinnut lähteä kauneutta etsimään, sillä Haad Salad ja  Ao Chaloklum olivat aivan eri luokkaa. Erityisesti jälkimmäinen ranta tuntui taivaalta pään päällä, sillä vesi oli hohtavan kirkasta ja rannalla oli tilaa hengittää.





Toisessa osassa sitten majoitusvitutusta, ruokamyrkytyksiä ja niitä legendaarisia bileitä >>

29. maaliskuuta 2017

Kaukokaipuulle kyytiä

Koko viime syksy meni kaukokaipuun kourissa eivätkä ihanan kamalat lentotarjoukset tilannetta helpottaneet, joten siinä kohtaa, kun silmille hyppäsi menopaluut hintaan 350€, alkoi chatit käydä kuumana. Kuka lähtee mukaan ja koska mennään!? Hetken näytti jo siltä, että meikätyttö ryntää maailmalle yksin, mutta ikään kuin takavasemmalta ilmestyi vapaaehtoinen reissukaveri Johanna, jonka kanssa muutama päivä pähkäiltiin koska, minne ja miten pitkään. Nämä päivät kuitenkin tarkoittivat, ettei näihin huikeisiin lentotarjouksiin enää ollut mahkuja, mutta maksamamme ~ 470€ oli ihan fine ja pian oli talviloma varattuna! Reissuvuosi 2017 starttasi siis Thaimaalla ja Johanna kainalossa. 

Lensimme Ukraina Airlinesilla ja saimme jonkin verran palautetta valinnastamme, mutta hei hinta ja vaihtoajat ratkaisee! Hengissä selvittiin eikä sen suurempaa valituksenaihetta olekaan. Penkit ja viihdejärjestelmät jäivät toki pahasti Finskin jälkeen, mutta safka oli hyvää ja istumapaikkojen kanssa pystyi säätämään. Tämän lentokokemuksen pohjalta tiedän myös jatkossa, että 8 tunnin vaihtoaika on liikaa, vaikka miten kuumottaisi jatkolennon missaaminen... Noh kokemusta rikkaampi ja yksi pelko selätetty.



Bangkokiin saavuttuamme otimme taksin Khaosan Roadille, josta olimme bookanneet hostellihuoneen muutamaksi yöksi. Viimeistään tämän vierailun jälkeen kyseinen osoite on ikuisella mustalla listalla yöpymisen suhteen, sillä vaikka emme asuneet edes kaikkein vilkkaimmilla nurkilla, olivat naapurimme välinpitämättömiä ja helvetin kovaäänisiä juhlijoita. Pari päivää meni kuitenkin nopeasti lähinurkkiin tutustuessa, shoppaillessa ja Johannalle kaupunkia esitellessä. Otimme nämä päivät kuitenkin hyvin iisisti, sillä olimme palaamassa Bangkokiin vielä ennen kotiinpaluuta eli silloin olisi paremmin aikaa turistikierroksille.

Meillä oli kova kiire etelämmäksi kohti vaaleita hiekkarantoja ja palmupuita, joten ostimme liput Koh Phanganille heti Bangkokiin saavuttuamme ja hyvä näin, sillä juna oli jo lähes loppuunmyyty kuten usein viikonloppuisin. 

Saimme kapeat yläpunkat ja olipahan melkoinen kokemus tuo junamatka! Istuttiin ilta samalla penkillä seuranamme kolme paikallista miestä, jotka olivat kauhean kiinnostuneen oloisia meistä ja meidän tekemisistä. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta välillä naureskeltiin yhdessä ja tarjottiin kavereille istumapaikkaa. Illan kuluessa penkit muutettiin sängyiksi ja jokainen kipusi omalle pedille kuuntelemaan junan kolinaa. Tuolla pomppivalla sängyllä makoillessa oli hyvin aikaa miettiä, miten onnekas sitä onkaan, kun voi ja uskaltaa lähteä. Taisin siinä onnellisuuspuuskissani tirauttaa onnenkyyneleet, sillä niin hyvältä tuntui olla taas Thaimaassa sekä siinä hitsin äänekkäässä, mutta silti niin miellyttävässä junassa.