30. joulukuuta 2016

Beihai - Rusketusta ja seafoodia Kiinan rannikolla

Mika avaa keskustelun kysyen "Mihin mennään seuraavaksi?"
Mun silmät varmaan kirkastuivat, kun kohotin katseeni ikivanhasta Lonely Planetista ja hihkaisin, että "Beihai!"

Tuo eteläinen kaupunki Kiinan rannikolla, johon kiinalaiset tietenkin vaeltavat lomalle. Mutta niin mihin ne eivät eksyisi? Mä näin tässä mahdollisuuden aurinkoon, biitsielämään, merenelävä-illallisiin, chillailuun... Ja päästiin lähelle. Meillä oli taas vain muutama päivä aikaa, joten paljon jäi tutkimatta, kuten vaikka Weizhou Island, ja tutustuimme kaupunkiin varsin hedonistiseen tapaan.

Sadekausi ei näkynyt täällä vielä kovin suuresti ja saimmekin nauttia reissun viimeisistä rantakeleistä, joskin rantojen siivottomuus ja aasialaisten välinpitämättömyys roskaamista kohtaan häiritsivät välillä todella pahasti. Vedessä kelluva roskan ja muovin määrä tappoivat uimishalut sekunneissa. Tosin jo bikineihin pukeutuminenkin oli pieni haaste, sillä jokaisella muulla rannalla hengailevalla oli 100 % varmuudella huomattavasti enemmän vaatteita yllään ja silmissään lähes kauhistunut katse, kun paikansivat tällaisen rusketuksen kaipuisen puoli alastoman länkkärin.

Ei siis mitään paratiisirantoja, mutta jokainen auringonsäde oli imettävä itseensä. Onneksi ruoka ei tuottanut ainuttakaan pettymystä! Olisimme voineet päivittäin laulaa mereneläville oodeja ja tietysti jämähtää kaupunkiin vielä viikoksi vain streetfoodin vuoksi. Suurella kaipuulla katselin noita simpukoita ja muita ruokakuvia, sillä uskokaa pois, kun jälleen kerran kerron ruuan olleen naurettavan halpaa. Tässä katuruuassa oli myös se viehätyksensä, että vaikka jälleen kerran törmäsimme jatkuvasti kielimuuriin, josta ei edes Mikan kielitaidolla selvitty, saimme joka aterialla herkullista ja edullista ruokaa. Kiinalaiset myyjät olivat niin iloisia ja nauravaisia, toki välillä meidän kustannuksella, mutta valmiina auttamaan ja tarjoilemaan meille parasta ruokaansa.

Kokeilkaapa joskus googlata kiinalaisia supermarketteja. Voin kertoa, että ne ovat massiivia, löydät kaiken mitä voit kaivata ja niiden paistopisteet yms. ovat taivas maan päällä! Ensimmäisen vierailun jälkeen tulikin haettua aamupalat ja välipalat uunituoreina. Ja hitto mihin hintaan. Suosittelen siis katselemaan myös markettien ruokatarjontaa, kun kaipaa helppoa ja nopeaa ravintoa. Itse kauppareissukin voi olla melkoinen kokemus.

27. joulukuuta 2016

VOITA LIPUT MATKA2017 -MESSUILLE

Mulla on ilo osallistua vuoden 2017 Matka-messuille bloggaajana ja tämän johdosta arvon kaksi vapaalippua tammikuun tapahtumaan! Pääsin messujen makuun jo matkailualan opintojen aikana, jolloin tapahtuma oli yksi vuoden kohokohdista. Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla alan ammattilainen tai kokenut reissumies, voidaksesi nauttia inspiroivasta tunnelmasta ja parhaista matkavinkeistä.

✈️ Minne matkustat seuraavaksi tai mikä kohde houkuttaa?
#matka2017
 
Vastaa Instagramissa KLIK  ja osallistut 1+1 lippupaketin arvontaan, joka suoritetaan 10.1.2017. Voitosta ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

https://www.instagram.com/p/BOhhN4djBNe/

25. joulukuuta 2016

Yangshuo - kiinalaisten lomaparatiisi ja bilemekka



Reissattiin tosiaan Yangshuon halki jo matkalla Xingpingiin ja pääsimme kokemaan todellisen lomaparatiisin. Siis jos olisi kiinalainen. Keskusta on ravintolaa, hotellia, kahvilaa, baaria vieri viereen ja se ihmismäärä on käsittämätön! Saavuimme kaupunkiin maanantai-iltana, mutta vilkaiskaa huviksenne ensimmäistä kuvaa ja kuvitelkaa millainen meno kävelykadulla on viikonloppuisin... Ei uskaltauduttu edes tsekkailemaan kaupungin yöelämää, mutta uskoakseni menoa löytyy, jos kiinalaiset kanssajuhlijat kelpaavat.

Taaskaan ei voi sanoa tutustuneensa kaupunkiin sen paremmin, sillä pysähdyimme kaupunkiin oikeastaan vain ohikulkumatkalla. Yangshuossa kuitenkin asuu ja elää jonkin verran expateja, joten palvelut ovat hyvin kehittyneet, loistavaa ravintolatarjontaa ja ilmapiiri on ihan jees kunhan vähän ummistaa silmänsä rehottavalta turismilta. En kuitenkaan osaa antaa mitään erityisiä vinkkejä tai edes suosittele matkustamaan kohteeseen juuri varta vasten, mutta jos kulmilla liikkuu, niin muutama perus juttu:

Ruokaa
Hintavaa ja suussa sulavaa länkkäriruokaa, seafoodit kaduilla, halvat dumplingit, nuudelisopat tai oikeastaan kaikki paikallinen ruoka.
Kahvilat
Jossei edes juo kahvia, löytyy satoja muita vaihtoehtoja ja lopulta oot ihan koukussa kaikkiin mangon makuisiin kermavaahtojuomiin. Tiedän mistä puhun...
  
Rahalle vastinetta ja riittävän kaukana keskustan hulabaloosta. Mekin jäimme tänne jumiin moneksi päiväksi, sillä ei millään olisi halunnut jättää reissun mukavimpia sänkyjä ja takapihan uima-allasta.



10. joulukuuta 2016

Xingping - Täällä sielu ja silmä lepää


Huhhei täällä jälleen väsynyt muuttomies. Viime viikot ajatukset ovat pyörineet lähinnä vain muuton ympärillä ja nyt kun operaatio alkaa oleen paketissa, on taas mahdollisuus hengähtää ja nukkua yönsä. Onneksi ensi viikolla kutsuu Amsterdam ja pääsee hetkeksi arkea karkuun. Mukava pakomatka oli myös näiden Kiina-kuvien muokkaamiseen käytetty aika ja erityisesti kuvankauniin Xingpingin muistelu!

Valitsimme kohteen tietenkin sen saamien kehujen perusteella: Luontoa, uskomattomia karstikallioita ja hiljentymistä Li-joen äärellä. Emme kuitenkaan saapuneet kohteeseen suoraan, sillä Nanningista saimme hypätä bussiin, joka kuljetti meidät Guiliniin, hyvin hyvin suosittu turistikohde, josta meidät vaihdettiin lennossa toiseen bussiin. Melkoista rallia siis tien päällä ja ei puhettakaan vessatauoista. Saavuimme melko myöhään Yangshuohon, joten jäimme yöksi ja tsekkasimme kaupungin iltameiningit, mutta palataan näihin viel myöhemmin.

Aamulla taas perse penkkiin ja uuteen kohteeseen! Bussimatkat olivat välillä aika hanurista, sillä vaikka välimatka on oikeasti lyhyt tai edes inhimillinen, venyy matkanteko huonojen teiden/teiden korjaustöiden/muun liikenteen vuoksi joskus tuntikaupalla. No muutaman pomppuisen tunnin kuluttua saavuimme kalastajakylään, joka tosiaan käsitti lähinnä yhden pääkadun, vanhan kaupungin ja ihmisiä kuhisevan sataman.




Sitä olisi ehkä voinut kuvitella olevansa aivan jossain jumalan selän takana, mutta kuten kaikkialla Kiinassa, oli tämäkin kylä pullollaan aasialaisia turisteja. Oli kauhistus huomata ne mikrofoniin huutavat matkaoppaat ja tajuta saapuneensa oikeaan lomakylään. Onneksi kamerat välkkyivät ja ihmismassat tukkivat kadut vain päiväsaikaan, sillä auringon laskiessa, hyppäsivät tiimipaidoissa liikkuvat aasialaiset busseihinsa ja jättivät jälkeensä autuaan hiljaisuuden.

No mutta miksi ihmiset matkaavat Xingpingiin? Karstivuoret ovat jo itsessään nähtävyys, mutta monet tulevat kokemaan bambulautta-ajelun Li-joella, tsekkaamaan 20 yuanin setelistä tuttua maisemaa ja tietysti kiipeämään Lao Zhai Shan- vuorelle ihailemaan auringonlaskua. Osa piti itsekin kokea, joskin lautta-ajelut skipattiin riistohintojen ja ahdistavien myyjämummojen vuoksi. Setelimaisema oli vähän nääh ja auringonlasku taas aika jees! Tosin samalla kallionhuipulla poseerasi ja valokuvasi aivan liian monta ihmistä samaan aikaan eli tiukasti sai istua perse kalliossa, jossei paikkaansa halunnut menettää.

Kiipeäminen vuorelle oli jo itsessään melkoinen kokemus, sillä mä ja mun rapakunto puuskutettiin henkihieverissä urheilukuteen niskassa, samalla kun söpöt aasialaiset tytöt kipusivat pystysuoria portaita korkokengissään. Kontrasti oli samanlainen myös vuoren huipulla: kirkuvan punainen läähättävä länkkäri-Carita ja freesit aasialaiset. Eipä siis tarvitse juuri ihmetellä, miksi kuvissa ei näy mun naamaani





Turisteista huolimatta jäi jälleen hyvä fiilis paikasta. Hinkua takaisin ei ole, mutta kokemuksen arvoinen ja näimmepähän Li-joen kaikessa kauneudessaan. Suosittelen siis käväisemään, vaikka viikonloppureissulla, mikäli nurkilla liikuskelee.