29. marraskuuta 2016

Cat Ba & Halong Bay - vietnamilaisia paratiisisaaria


Halong Bay - tuo satumaisen kaunis luonnonihme. Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva merenlahti onkin nykyään yksi Vietnamin suosituimmista matkailukohteista eikä lainkaan syyttä. 1600 jyrkkäreunaista karstisaarta nousee Halonginlahden smaragdinvihreästä merestä 50–200 metrin korkeuteen ja nimi tarkoittaakin sananmukaisesti ”Laskeutuvan lohikäärmeen lahtea”.

Kohteen saama huomio kävi helposti ilmi netissä, matkaoppaista, Hanoin hotellien respoissa, joissa pakettimatkoja lähes tyrkytettiin. Päätimme tehdä viikonloppuvierailun alueelle sillä aikaa, kun Kiinan viisumihakemuksemme olivat vetämässä ja päädyimme Cat Ba- nimiselle saarelle. Toiveena oli hiljentyminen kuvankauniissa maisemissa aivan Halong bayn tuntumassa, mutta olisihan se pitänyt tietää, että turisteja on pilvin pimein.

Koska enää ei oltu Thaimaassa, olivat turistit 90% aasialaisia ja heillä oli lähes hämmentävä tapa liikkua massiivisina ihmislaumoina. Kun meidän tipautettiin bussista Cat Ba Towniin, eivät kauhunparahdukset olleet kaukana, sillä tunnelmassa oli vähän samaa kuin Espanjan turistikohteissa... Meidät ohjattiin lähes huomaamatta pääkadun varrella sijaitsevaan hotelliin, josta oli kyllä kauniit kauniit maisemat, mutta ei siltä hulinalta voinut sulkea silmiään ja päätimme seuravana päivänä etsiä majoituksen mahdollisimman kaukaa!

Kaupungin rantakatu ja ravintoloistaan huutelevat sisäänheittäjät oli hyvin pian nähty, joten vuokrasimme mopon ja lähdimme kiertelemään vieraita teitä. Oli jälleen rentouttavaa ajella lempeässä auringonpaisteessa läpi vehreän saaren vältellen muita ihmisiä Kipusimme Cannon Fortille, joka on sotilaskäytöstä poistettu linnoitus ja maisemat ovat henkeäsalpaavat. Meillä taisi käydä tuuri ja saimme nauttia tästä kaikesta kahdestaan, sillä täällä niitä turisteja ei ollut! Liikaa ihmisiä ei myöskään näkynyt Hospital Caven luolissa, joka on Vietnamin sodan aikainen salainen turvapaikka, sairaala ja elokuvateatteri. Luola on tietenkin ulos päin täysin näkymättömissä, mutta sisätiloista löytyy kolmesta kerroksesta mm. leikkaussaleja, pesutiloja ja uima-allas. Vaikka paikka oli tavallaan pieni ja vailla sen erityistä nähtävää, oli se kuitenkin hiljentävä. Kuumottavuudesta en ees aloita, mutta se pimeys, hiljaisuus ja meidän hetkellinen eksyminen...





Cat Ba Islandin uimarannat on äärimmäisen kovassa suosiossa aasialaisten lomailijoiden keskuudessa ja meille riitti yksi kävelyreissu näiden ohi. Vakuutuimme, ettemme halua taistella tietämme läpi satojen ja taas satojen aasialaisten vain saadaksemme aiheuttaa heidän keskuudessa kauhistusta pikkupikku bikineissämme vaan päätimme lähteä etsimään merta ja aurinkoa hieman kauempaa.

Bookkasimme aika sokkona edullisen Halong Bayn-risteilyn, joita jokainen hotelli ja matkatoimisto myyvät. Reissussa oli vähän ikäviä partyboat-viboja, kun kajareista huudatettiin milloin laivan miehistön electro house-renkutuksia ja milloin matkustajien valitsemia edm-kipaleita. Onneksi pakettiin kuului muutakin kuin puhki kuunneltua musiikkia ja pääsimme mm. kajakoimaan! Tämä oli mun toinen kerta kajakin nokassa ja ilmeisesti melominen sujui yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla, sillä Mika otti ohjat omiin käsiin jättäen mulle valokuvaamisen ja auringonoton...

Pakko muuten kehaista, että minäpä tyttö uskalsin hyppiä paatin katolta tuntemattomaan veteen. Jälleen jokin pikkupiru yritti pelotella, mutta kai se kuumuus, kaunis lahti ja yleinen tunnelma, saivat hieman vapautumaan ja nauttimaan. Hetkittäin tunnelma oli lähes harmoninen, mutta yleensä ei mennyt kauaa, kun viereemme parkkeerattiin viisi muuta alusta, joista jokainen soitti täysillä omaa soittolistaansa. Se jos mikä pilaa tunnelman. Tunnelman latisti myös viimeinen kohteemme Monkey Islandin resortilla, josta ei voi muuta sanoa kuin helvetin apinat ja tyhmät turistit. Älkää menkö vaan käyttäkää aikanne paremmin.

Summa summarum. Upeaa luontoa, joka jokaisen tulisi nähdä ja kokea, mutta juuri niin kaikki tekevätkin. Kääntöpuolena siis ihmismäärät ja rauhan puuttuminen, mutta suosittelen kuitenkin parin päivän vierailua, jos Vietnamiin eksytte. Toivon kovasti, ettei aluetta rakennetta lähivuosina täyteen hotelleja ja suuria resortteja, sillä juuri sitä luontoa ja sen kauneutta täältä tulee etsimään.


24. marraskuuta 2016

Hurmaavan huumaava Hanoi

Mikä siinä onkin, että joka kerta kun kirjautuu Bloggeriin valmiina työstään postausta, päätyy selaamaan toinen toistaan innoittavampia matkatarinoita. Lopulta sitä onkin aivan täynnä reissusuunnitelmia ja -haaveita, joita kirjailee mieluummin tietokoneen salaisiin tiedostoihin kuin bloggerin tekstikenttään. Olen enemmän kuin innoissani hionut seuraavan Thaimaa-loman aikatauluja ja vierailukohteita unohtaen ehkä välillä, että onhan tässä vielä aikaa. Tällä tavallisella word-tiedostolla on jopa tunteella väsätty banneri eli ylimääräistä aikaa kyllä on, muttei blogille... Tässä muutama blogivinkki, jos marraskuinen harmaus masentaa: Just go., Muuttolintu, Veera goes wild ja VEERA BIANCA

Vietnamin ensimmäinen oikea kohde oli kuuma ja kaoottinen Hanoi! Pääkaupunki sijaitsee Pohjois-Vietnamissa ja on maan toiseksi suurin yli yhdeksällä miljoonalla asukkaallaan. Joku on varmaan joskus kuullut mainittavan Hanoin liikenteestä? Niitä mopoja on aivan joka puolella ja joka sekunti saa olla varuillaan vilkaisemassa vasemmalle, oikealle, olan yli, kaikkialle...

Me saavuttiin melko raskaan matkan teon jälkeen Hanoihin ja ensimmäinen päivä meni aivan koomassa. Kärsin väsymyksen aiheuttamasta känkkäränkästä, päänsärystä ja vatsavaivoista, joten linnoittauduttiin meidän tavallista ylellisempään hotellihuoneeseen nukkumaan ja katsomaan vietnamilaisia tv-ohjelmia. Hyvin pian löydettiin HBO:n ja Cinemaxin leffakanavat... Okei kyllähän me poistuimme tietysti etsimään ruokaa, mutta kaikki se liikenne ja hälinä olivat äkkiseltään vähän liikaa. Kontrasti letkeän Laosin ja Hanoin välillä oli suuri ja löi vasten kasvoja, joten totuttauduimme vieraan kaupungin meininkiin hissuksiin.



Hiljalleen ja lähes huomaamatta tulimme sinuiksi kadulla pörräävien mopojen kanssa ja tien ylitys alkoi sujua ilman sen suurempia kuumotuksia. Kaupunki on tietenkin suuri, eikä meillä ollut rohkeutta hypätä pyörän selkään, joten ensin saimme tutustua Hanoihin lähinnä jalan eli vanhaa kaupunkia ja sen lähikulmia tuli kierrettyä. Muutaman kerran tutkimme bussikarttoja, hyppäsimme menopeliin ja painelimme menemään kaupungin toiselle laidalle! Suosittelen totisesti käyttämään puoli-ilmaista julkista liikennettä, sillä busseilla liikkuminen osoittautui yllättävän helpoksi.

Olen yrittänyt muistella millaisia ennakkoluuloja ja odotuksia mulla oli Hanoita kohtaan aiemmin, mutta pitää ehkä myöntää, että kaupunki oli täysin vieras. Toki olin kuullut pähkähullusta liikenteestä ja ihmismäärästä, joiden vuoksi saatoin kuvitella kaupungin sotkuiseksi ja ehkä jopa epämiellyttäväksi. Oli mitä oli, kaikki tällaiset ajatukset sai laittaa uusiksi, sillä Hanoi oli älyttömän viihtyisä kaupunki! Kaunista arkkitehtuuria, paljon vehreitä puistoja, suihkulähteitä ja patsaita... Jos vain olisi ollut enemmän aikaa ja vähemmän lämpöasteita (joo lämpömittari näytti päivittäin 38 asteen lukemia), olisi puistoihin ollut ihanaa istahtaa piknikille.

Mitä muuta Hanoista? No keskityimme tietysti taas ruokailuun ja löysin sammumattoman rakkauden Bun Cha-lihapullia kohtaan ja omg laittakaa ylös ravintola nimeltä Bún Chả Nem Cua Bể. Kuola alkaa valua, kun muistelee tätä ruokailua, mutta onneksi helsinkiläinen Ônam myy annosta, joka maistuu paremman puutteessa. Täällä keskityimme lisäksi olueen! Kyseessä on Bia hoi-olut, jonka sanotaan olevan maailman halvinta bisseä ja kyseisen virkistysjuoman nauttiminen tapahtuu siten, että valitse kadun varrelta värikkään muovituolin ja kiekaiset "BIA HOI" niin kuin tyhjästä ilmestyy noin 0,25€ maksava tuoppi. Melko rentouttavaa istua vailla kiireitä siinä kadun varressa seuraamassa ihmisvilinää. Kolmantena vinkkinä Hanoin sadat ja taas sadat kahvilat, joista löytyy myös jänniä jääteekokeiluja. En ihmettele jos iskee paniikki ajan loppumisesta kesken, sillä ruokaa ja juotavaa on  liikaa yhdelle reissulle.

Toki meillä oli jotain oikeatakin tekemistä, sillä hommasimme Hanoista viisumit Kiinaan. Se oli pään sisällä ehkä vähän stressaavaa, kun kaiken maailman liitteitä piti hankkia, suunnitelmia keksiä ja maksuja maksella, mutta todellisuudessa asia hoitui aivan iisisti. Meiltä puuttui jonkin verran vaadittavia liitteitä ja matkasuunnitelma oli aivan nysä, mutta kappas vain, kyllä se viisumi sieltä tipahti!



Viimeisenä rehellinen lomaselfie: perkuleen hiki 24/7, jopa ihan vain istuskellessa. Ja tarkkasilmäiset bongaa lomanäppylät, jotka ilmoittamatta ilmestyivät ja siihen jämähtivät. Kukapa ei haluaisi lomaansa viettää meikittömänä ja suihkunraikkaana, mutta turha toivo jos naama alkaa näyttää samalta kuin 10 vuotta takaperin... Tämä riesa seurasi muuten kotiin asti, murr.

17. marraskuuta 2016

Good morning Vietnam ja kuumekuumotuksia

Don Detilta matkattiin Pakseen, joka on hieman suurempi kaupunki ja yksi väylä mm. rajan yli Vietnamiin. Liikuttiin vähän tuli perseen alla, sillä olimme varanneet ennakkoon lentoliput Vietnamin Da Nangista Hanoihin ja kello senkun tikitti. Pakseen saavuimme sen verran myöhään, että missasimme päivän viimeisen bussin Vietnamiin, joten ei auttanut muu kuin selvitellä seuraavan aamun aikatauluja ja hankkiutua johonkin guesthouseen yöksi.

Mika oli jo Don Detilla sairastunut ihmeelliseen tautiin, joka tuntui päivä päivältä pahenevan. Tää yö Paksessa oli ehkä reissun kuumottavin, sillä ajatus lennon missaamisesta pelotti, mutta vielä kamalampaa oli katsella vierestä toisen sairastamista. Kyseessä ei ollut mikään tavanomainen flunssa, sillä kuume tuntui olevan korkea, päätä särki julmetusti ja Mika kouristeli fyysisen kivun vallassa. Olin ihan varma, että nyt on joku trooppinen pöpö iskenyt ja googlailin pitkälle yöhön lähintä päivystystä ja dengue-kuumeen oireita...

Kuin ihmeen kaupalla yöstä selvittiin ja aikaisen aamun sarastaessa oli mieskin vähän enemmän elävien kirjoissa ja kyettiin hyppäämään sleeperbussiin, jolla paineltiin menemään liki 12 tuntia. Kuulemma tiukkaa teki selvitä tuosta matkasta, mutta itse luin Sofi Oksasen Puhdistusta, fiilistelin maisemia ja venasin jalat ristissä jokaista vessataukoa. Ei paljon haitannut ne kymmenet silmäparit bussin ikkunassa, kun hädän hetkellä kirmattiin ojaan pissalle.


Saavuttiin onneksi aikataulun mukaisesti Vietnamiin ja siirryimme lentokentälle venailemaan yöllä lähtevää lentoamme. Ajatuksena oli, että kyllä me nyt yksi vuorokausi selvitään reissaamisesta samoilla silmillä ja ehtiihän sitä sitten Hanoissa nukkua. Ihan kivasti se ilta menikin kentän penkeillä wifin äärellä, mutta tietysti kenttä suljettiin yöllä muutamaksi tunniksi ja siirryimme ulkotiloihin. Mika oli yhä vähän heikossa hapessa, joten yritti kai hieman levätä siinä ulkona katoksessa mun vahtiessa kamoja ja ladatessa elektroniikkaa. Olimme ilmeisesti hieman huvittava näky, sillä ohikulkijat katsoivat niin pitkään, mutta lopulta käytävälle uskaltautui muitakin käymään pitkäkseen ja lepuuttamaan silmiään.

Viimeinkin koitti aamuyö ja lento kohti Hanoita! Pian saisin sulkea silmäni!

13. marraskuuta 2016

Don Det - Hiljaiseloa riippumatossa hippiparatiisissa

Hurautimme jälleen pitkän matkan aivan Laosin eteläosaan tarkoituksena vierailla Don Det-saarelle. Tämä saari on yksi monista 4000 Islands-nimisessä saarirykelmässä ja erityinen siksi, että Mikan monet reppureissut ovat sijoittuneet juuri tänne ja erääseen tiettyyn resortiin. Kyseessä olisi siis vierailu vanhan ystävän luona.

Saavutimme saaren kapealla long-tail boatialla ja Mika neuvotteli kuljetuksen suoraan King Kong Bungalowsille. Skippasimme siis kokonaan "keskustan" ja myönnänkin etten ole nähnyt saaresta muuta kuin oman mökkimme ja sen kyljessä sijaitsevan ravintolan. Kuulemani ja kokemani perusteella saarelle tullaan juuri sen rauhan ja halvan oluen perässä ja mikäpä sen parempaa kuin oma riippumatto ja edessä virtaava Mekong. Näin ainakin low seasonilla.

King Kongia ylläpitää mies nimeltä Mini. Vuosien varrella hänelle ja Mikalle on kehittynyt jännä suhde ja meidät otettiin avosylein vastaan ja majoitettiin omaan mökkiin joen varteen. Säästettiin näinä päivinä useita roposia päiväbudjetistamme, sillä majoitus oli todella halpa, söimme Minin raflassa ja makoilimme päivät pitkät. Myönnän, että jokunen kilo taisi kertyä, sillä ensimmäistä kertaa viikkoihin tarjolla oli herkullista länkkäriruokaa! Pastaa, pitsaa, vähän toisenlaista pastaa, pannaria... Elämä oli niin helppoa, kun oli piikki auki ja jääkaapilla sai käydä, kun suuta kuivasi.




Vaikka lomalla koko ajan olimmekin, oli olo joskus reissatessa jännittynyt ja stressaantunut kaiken suunnittelun ja aikataulun noudattamisen vuoksi. Don Detillä kaikki tuo unohtui ja sitä tunsi olevansa täysin vapaa kellonajoista ja kaikesta mitä muka pitäisi tehdä. Univelat tuli kuitattua ja ihmeteltyä etupihalla löntysteleviä kotieläimiä ja lähimmässä puussa kasvavia banaaniterttuja. Elämä oli ihanaa.

Olikohan toiseksi viimeinen päivä, kun vähän ryhdistäydyttiin ja vierailtiin viereisen Don Khonin saaren massiivisilla vesiputouksilla. Tätä näkyä on hyvin vaikea kuvailla eivätkä valokuvatkaan tee oikeutta, sillä vettä vyöryy järisyttävällä voimalla kaikkialla minne katse kantaa. Sadekauden ansiosta näky on vaikuttava ja hiljentää tällaisen pienen kulkijan.

Paluumatkalla saamme itse kokea sadekauden ihmeet, kun taivas repeää täydellisesti. En ole ikinä kokenut vastaavanlaista rankkasadetta, jolta ei muuten meidän säälittävät sadetakit suojanneet. Olo oli kuin suihkussa ja näkyvyys eteenpäin heikko, mutta sateesta huolimatta fiilis oli niin onnellinen. Jotenkin oli vapauttavaa kastua täysin päästä varpaisiin ja olla kerrankin vaan, että minkäs teet?

Eräällä aamupalalla olin aivan valmis adoptoimaan söpön laosilaislapsen... Kuvissa löydetään ötökkä, jota esitellään, syödään ja lopulta nauretaan makoisasti päälle.





Lämpimät suosittelut ja eiköhän mekin vielä palata kun lähtöhalauksien lomassa näin lupaisimme ♥