28. syyskuuta 2016

Elephant Nature Park - Vapaaehtoistyö norsuleirillä

Moniko on katsonut dokumentin nimeltä Tyke Elephant Outlaw?
Suosittelen avaamaan Netflixistä kyseisen pätkän, joka tulee itkettämään ja suututtamaan, mutta ennen kaikkea katsot norsuja ja niiden kustannuksella tarjottua viihdettä uudessa kriittisemmässä valossa. Muistuttaa hyvin miksi elefantit kuuluvat luontoon eivätkä sirkustelttoihin.

Noin tunnin ajomatkan päässä Chiang Maista sijaitseva Elephant Nature Park on arvostettu elefanttien suoja- ja vanhainkoti, jossa ei tarvitse pelätä joutuvansa todistamaan sirkustemppuja. Puistoon on pelastettu muualla kaltoin kohdeltuja ja loukkaantuneita norsuja ja täällä niillä on mahdollisuus parempaan sekö hieman luonnollisempaan elämään. Tilalta löytyy myös paljon pelastettuja kulkukoiria, -kissoja ja puhveleita, joten kyseessä on melkoinen eläintarha, jossa hellittäviä otuksia riittää.

Aasiassa on lukuisia norsuleirejä, osa paremmassa ja osa huonommassa maineessa, ja tämänkin keskuksen ympäristössä näytti samantyylisiä turistileirejä olevan. En perehtymättä tuomitse niitä, mutta kovin hyvää kuvaa ne eivät antaneet norsuratsastuksilla ja muilla turistien viihdytyksillä. Tämä oli syy miksi me valitsimme Elephant Nature Parkin, jossa vapaaehtoiset keskittyvät vain olennaiseen eli auttamaan ja oppimaan näistä mahtavista otuksista lisää.


Tämän kokoinen keskus ei pyöri itsekseen vaan suurin osa työntekijöistä on paikallisia, mutta apuna on jatkuvasti liuta turisteja. Vapaaehtoiset viipyvät keskuksessa parista päivästä jopa useisiin viikkoihin enkä yhtään ihmettele tänne jumahtamista. Meidän täällä viettämät pari päivää eivät riittäneet alkuunkaan ja varmaan olisimmekin jääneet avuksi vielä hetkeksi, mikäli reissuaikataulu ei olisi ollut niin tiukka. Tuntui hyvältä tehdä pieniä töitä ja asioita, joita tiesi muiden arvostavan ja joilla oikeasti oli merkitystä. 

Ilmaistahan tämä vapaaehtoiseksi ryhtyminen ei ole, sillä nimenomaan näistä osallistumismaksuista kerätään varoja eläinten ja keskuksen ylläpitoon. Meidän osallistuminen kustansi 5,800thb eli noin 168€ per naama ja tällä summalla saimme vege/vegaaniset buffet-ruokailut kahdelle päivälle, yöpymisen ehkä reissumme parhaassa jättibungalowissa sekä unohtumattoman elämyksen. Meidän "työnkuvamme" oli nauttia, oppia, ruokkia ja kylvettää elefantteja eli kovin raskasta uurastus ei meillä lyhyesti vierailevilla ollut. Tosin alla kuvia kun valmistamme mm. riisistä ja banaaneista eläimille palloja raa'alla käsipelillä, joka osoittautui yllättävän raskaaksi ja hikiseksi puuhaksi.



Aika vain loppui totaalisesti kesken, sillä vähälle jäi mm. koiratarhan toimintaan perehtyminen sekä heidän arjessaan avustaminen. Onneksi yövyimme Cat Kingdomin läheisyydessä ja ehdimme aina ohimennen helliä ja rapsutella huomionkipeitä kissoja. En eläissäni ole nähnyt niin säälittäviä ja rakkaudenkaipuisia karvapalloja ja tunsinkin välillä turhautumista ajanpuutteesta. Oli kuitenkin lohdullista ajatella, että vapaaehtoisia tulee päivittäin lisää ja jokainen eläin saa varmasti vielä osakseen ansaitsemaansa huomiota.

Entäpä vapaa-aika keskuksessa? Eläimet menevät pimeyden laskeuduttua levolle, mutta vapaaehtoiset kokoontuvat yhteen ja reissutarinoita jaetaan puoli-ilmaisen bissen äärellä. Täällä vallitsee jännä levollinen tunnelma ja meidänkin ryhmässä oli suuresta ikähaitarista huolimatta loistava tiimihenki. Ensimmäistä kertaa kirosin ja häpesin mun heikkoa kielitaitoa, sillä olisin halunnut olla osana keskustelua enkä vain kuunnella ja naureskella sivusta. Toivon, ettei Mika vaivaantunut mun hiljaisuudesta, sillä hän joutui monet kerrat yksin kertomaan meidän reissusta ja elämästä. No, tämän häpeän muistelu oli taas pieni potku omalle perseelle ja aionkin hakea kirjastosta muutamat oppikirjat sekä tsekkailla jospa jossain kielikurssilla olisi tilaa.


Mutta tiivistetysti leiristä: MENKÄÄ ja OSALLISTUKAA!
Elefantti on niin vaikuttava otus, että jokaisen tulisi se kohdata silmästä silmään ja mieluiten juuri tällä tavalla. En ole koskaan ollut mikään luonto- tai eläinaktivisti, mutta kyllä tämä kokemus mussa jotain liikautti oikeaan suuntaan ja haluankin vedota jokaiseen turistiin, että harkitkaa ja selvittäkää eläinkeskusten toimintaa ennen osallistumista. 

Jos jotain aihe kiinnostaa ja olette valmiita näkemään todellisuutta, TÄSTÄ voi halutessaan katsoa lyhyen pätkän norsujen kohtelusta. Videolla puhuu mm. tämän Elephant Nature Parkin perustaja Lek ja näette myös hieman maisemia, joissa vietimme pari unohtumatonta päivää.

21. syyskuuta 2016

Chiang Mai - portti Pohjois-Thaimaahan

Reilun 700 kilometrin päässä Bangkokista sijaitseva Chiang Mai on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki, vaikka asukkaita on vain runsaat 150 000. Vierailu jätti todella hyvät vibat ja sydän halajaa takaisin tutkimaan kaupunkia ja provinssia paremmin. Jotenkin kaupunki oli helposti lähestyttävä ja tutkittavissa, vaikka olikin tietysti pinta-alaltaan suurempi kuin alun perin luulin. 

Vanhaa kaupunkia ympäröi vehreä vallihauta, jonka sisäpuolella on kauniita temppeleitä, viihtyisiä pikkukujia ja turistien kaipaamia palveluita. Täältä siis tosiaan löytyy suurin osa edullisesta majoituksesta, ravintoloista ja baareista eli kaikki on lähellä niin hyvässä kuin pahassa. Me yövyttiin vanhassa kaupungissa ehkä puolet ajasta ja vain koska halusimme säästää jokusia euroja, mutta jos jatkuva bassonjytke ei hivele teidän korvia, kannattaa tsekata lähialueen hostellit ja guesthouset. Meitsi suosittelee joen varrella sijaitsevaa Hollanda Montri Guesthousea, jossa hintalaatusuhde oli kohdillaan. Maisemat 4/5, rauha 5/5, söpö kissa 6/5... Ravintola ei ole mikään hitti, mutta kyllä siinäkin yhdet club sandwichit vetäisee.

Chiang Mai kaupunkina on melkoinen helmi, jossa yhdistyy kulttuuri sekä luonto. Tänne ei tulla tavallisesti makoilemaan uima-altaalle, sillä kaupungista löytyy valtava määrä tekemistä: on retkiä, kursseja, liikunta- ja extreme-aktiviteetteja. Me hankittiin heti alkuunsa mopo muutama euron päivävuokralla ja hurruteltiin sillä menemään pitkin kaupunkia etsien toinen toistaan parempia rafloja. Ainiin ja vinkkinä, että pitäkää muuten potat päässä ja ajokortit lompsassa, sillä kytät tykkäävät pitää ratsiaa ja sakottaa tyhmää länkkäriä.

Yksi alueen makeimmista temppeleistä sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella korkealla vuorenhuipulle. Jo pelkkä 15 kilometrin ajomatka Wat Phra That Doi Suthepille oli aika tärisyttävä kokemus, sillä mitä korkeammalle vuorenrinnettä kohottiin, sitä pidemmälle avautuivat näkymät Chiang Main kaupunkiin. Osan tutinasta aiheutti kuitenkin myös se jyrkkänä kohoava mutkainen tie eli valokuvauksen lomassa sai muistaa myös hengitellä rauhassa.

Wat Suthepille on 306 porrasaskelmaa sekä kaapelivaunukyyditys, mutta valitkaa portaat! Naga-käärmein koristeltu portaikko on jo itsessään komea näky ja pikku porrastreeni ei ole pahasta, jos tarkoituksena on herkutella Thaimaassa pidempäänkiin. Temppelialueelle astuessa on tärkeää peittää itsensä eli vaikka hikoiluttaa, niin polvet ja hartiat peittoon. Vaikkei mekään mitenkään hengellisiä olla, välillä teki ilkeetä katsoa satunnaisten turistien lomavaatetusta ja piittaamattomuutta. Hetkittäin oli kyllä hartaus tästä paikasta hyvin kaukana, kun kiinalaiset musisoivat "älä koske"-kyltein varustettujen kellojen parissa, mutta itse sain mitä toivoin eli kauniita maisemia ja kullanhohtoa.




Kaupunki on shoppailijan paratiisi. Kuten ruoka ja majoitus, ovat myös ostokset halvempia kuin etelämmässä. Voitte siis kuvitella miten tuskissani kieriskelin markkinoilla kun matkamuistoshoppailut olisi halunnut suorittaa jo reissun ensimmäisten viikkojen aikana. Hellyn kuitenkin ja päädyin ostamaan varsinaisen hippimekon ja -laukun, jonka jälkeen sulauduinkin turistimassaan täydellisesti. Sä et oo käynyt Thaimaassa, josset omista norsuhousuja... Tai batiikkivärjättyä toppia. Tai niitä punottuja rannekoruja, joita ei sitten kotona kykene riisumaan. Story of my life.

Käykää siis ehdottomasti Night Bazaarilla sekä lauantain ja sunnuntain iltatoreilla, joista ainakin jälkimmäinen oli käsittämätön kokemus. Puoli kaupunkia suljetaan liikenteeltä, kadut täyttyvät myyntikojuista ja katusoittajista ja sitä on vain puulla päähän lyöty. Tänne on niin helppoa eksyä aivan kirjaimellisesti ja siihen vielä päälle shoppailupsykoosi. On siis enemmän kuin suositeltavaa varata aikaa ja hermoja sekä pitää tankkaustaukoja jumalaisten ruokakojujen äärellä. Taas yksi piste tälle kaupungille ja meikäläinen oli myyty.

Thaimaalainen ruoka nyt on aina ihan ykkönen, mutta pohjoisen spesiaalina tunnetaan mm. yrteillä maustetut makkarat ja Khao soi-nuudelikeitto, joka on niiiiiiin hyvää. Tätä soppaa ei saa missata jos pohjoisessa liikkuu.





Iso käsi myös Chiang main Grand Canyonille, jossa tuli lekoteltu eräänä aurinkoisena päivänä hyvin kohtalokkain seurauksin. Ei ollut onnellisempaa matkamiestä, kun sai siinä helteessä pulahtaa viileään veteen ja röhnöttää bambulautalla kuin ei aurinkoa olisi koskaan nähnytkään. Tämä oli meidän ensimmäinen auringonottopäivä, josta otettiin kyllä kaikki irti. Jos jotain voisin tehdä toisin, lisäisin aurinkorasvaa. Lisäisin muuten niin perkeleesti.

Mukana matkassa oli kyllä muutama rasvaputeli, mutta rusketushaaveiden sokaisemana taisin luottaa onneeni ja lopputulos oli katastrofaalinen. En ikinä ole palanut niin pahasta enkä todellakaan aio toistaa virhettä. Kroppaan sattui viikkotolkulla, päänahka hilseili jakauksen kohdalta ja näytin aivan kamalalta, kun kaunis rusketus lopulta kuoriutui päästä varpaisiin. Kertoo varmaan kaiken, että mun kroppa oli lopulta ruskeampi uimapuvun alta kuin alueilta, joihin väriä otettiin... 

Eläinjutut jätän seuraavaan kertaan, sillä Chiang Main Elephant Nature Park ansaitsee ehdottomasti oman postauksen! ☺

14. syyskuuta 2016

Helsingistä Bangkokiin

HEL-BKK
Näin luki lentolipussa, joka oli päivätty 7.6. tiistaille, jolloin järjetön odotus palkittiin. 

Ostimme lentoliput maaliskuussa (?) melko pitkän jahkailun jälkeen. Tarkoitus oli kärkkyä tarjouksia ja edullisempia hintoja, mutta koska mitään spessua ei ilmaantunut, tyydyimme Finnairin reilun 600€ lippuihin. Suora lento, ilmaista alkoholia, kiva leffavalikoima... Mulla tosin oli lipussa vielä muutosturva, sillä kovasti toivoin pääseväni kouluun, joka olisi alkanut jo elokuun alussa. Noh, ei koulua eli ei tarvetta muutoksille, mutta ei extrasta maksaminen haitannut, sillä oli jotenkin lohdullista tietää pääsevänsä kotiin nopeasti, mikäli olisi tarve.

Olimme varanneet jo ennakkoon bookingista hostellin, jonne dumpata rinkat ennen kuin syöksyisimme Bangkokin humuun. Painakaa mieleenne hostelli nimeltä The Chilli Bangkok, joka sijaitsee rauhallisella alueella, kävelymatkan päässä metrolta sekä Chinatownin liepeiltä. Me yövyttiin täällä muuten myös palatessamme, sillä hinta ja laatu kohtaavat, vaikka huone ensisilmäyksellä hätkähdyttääkin pienuudellaan.

Viivyimme tällä erää Bangkokissa vain muutaman päivän, sillä se kuumuus oli tukahduttavaa. Meidän oli tarkoitus kiertää temppelit ja muut must see-turistikohteet, sillä ne jäivät multa edellisellä kerralla kokematta, mutta ei siinä helteessä kyennyt muuhun kuin pakolliseen. Eli syömiseen. Ja silloinkin oli ajoitettava ulkona liikkuminen muuhun kuin keskipäivän paahteeseen, joten vähän chillaillessa ja tulevaa suunnitellessa ne pari päivää menivät. Kovasti tuli haaveiltua Pohjois-Thaimaassa odottavasta vuoristoilmasta ja maltillisemmista lämpöasteista.




Koska majoituimme Chinatownin



All you need is Bangkok city.