26. kesäkuuta 2016

Sitä elämän parasta aikaa

26.6. klo 13.55

Hei ja terveiset Chiang main bussiterminaalista! Edessä kolmen tunnin odottelu bussiin, jolla karautamme Thaimaan viimeiseen kohteeseemme Chiang Raihin.


Kesäkuu tuntuu hujahtaneen aivan hetkessä ja hetkittäin ei oikein edes tajua, että tässä sitä nyt todellakin ollaan ja matkataan. Tarkoitus oli päivittää kuulumisia tännekin, mutta wifi aiheuttaa päivittäin harmaita hiuksia ja sen johdosta olenkin keskittynyt vain Instagramiin. Kipinkapin siis sinne seuraamaan meidän kesälomaseikkailuja!

Thaimaa on siis pian tältä erää taputeltu ja kierrettyä tuli Bangkok, Thaimaan toiseksi suurin kaupunki Chiang Mai, hippihenkinen vuoristokylä Pai sekä kohta Chiang Rai, josta jatkamme rajan yli Laosiin.

Mitä me ollaan täällä tehty? No yllättävän vähän ollaan ainakin kitattu sitä halpaa olutta. Oon kuitenkin ihan rakastunut hedelmäshakeihin/jääteehen ja tuhlaan niihin varmaan puolet päiväbudjetistani. Ollaan keskitytty muutenkin aika paljon ruokailuun ja hyvien ravintoloiden etsintään, lisäksi ollaan ulkoilun yhteydessä poltettu nahkamme päästä varpaisiin ja mun päänahka kuoriutuu edelleen jakauksen kohdalta... Not cool.
Luontokohteina mainittakoon muutamat kanjonit sekä reissun ensimmäinen vesiputous, jossa oli ihana päästä kylpemään. Löydettiin tiemme myös Elephant nature parkiin tutustumaan pelastettujen norsujen ja muiden elämien elämään sekä avustamaan niiden hoidossa. Sille tielle jäi pieni pala sydäntä ja lähes pakottava tarve valistaa ihmisiä norsuturismin kauheudesta ja vaikutuksista.


Meillä on mielessä ideoita ja kiinnostavia kohteita, mutta yhä edetään fiiliksen mukaan. Välillä google laulaa ja Lonely planetin opasta selataan kun kaivataan tekemistä, mutta suorittamisen vastapainoksi on ollut kiva vain syödä ja makoilla riippumatossa vuoronperään. Turha se on liikaa tekemistä haalia, vaikka tietysti sitä tavallaan haluaisikin tämän kesän aikana nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Onhan tässä vielä aikaa...

Itseasiassa tää kuulumisten kirjoitus ei ollutkaan niin työlästä kuin etukäteen ajattelin, mutta parempihan se olisi kirjoittaa useammin ja vain yhdestä aiheesta. Ehkäpä ensi kerralla :D Harmittaa kun kuvia olisi vaikka millä mitalla, mutta tyytyminen on näihin, jotka puhelimesta valmiiksi löytyivät. Pitäisi päästä koneen äärelle tyhjentään muistikorttia, mutta jääköön sekin seuraavaan kertaan. Pidetään peukkuja, että tämä postaus näkee päivänvalon vielä tänään kun löydämme uuden hostellin ja toivotaan myös, ettei tää bloggerin sovellus täysin raiskaa tekstin ulkoasua. 

Pusuja Suomeen xx

// edit. Jee klo 22.08 pötkötetää hotellilla ja wifi pelittää!

2. kesäkuuta 2016

Valmiina maailmalle!

Ihastuttavaa kesäkuun alkua kaikille!

Vaikka blogin ja sen aiheuttaman kriisin unohtaminen oli oikea ratkaisu, on välillä kutkuttanut palata kirjoittamisen äärelle. Satunnaisesti on tullut tunne, että hei tästä olisi kiva avautua tai nämä kuvat olisi kiva jakaa, mutta olen pysynyt poissa, sillä tuskin olisi mennyt aikaakaan kun olisin jo luonut itse itselleni paineita postaamisesta. Tänään on kuitenkin hyvä päivä tulla päivittään kuulumisia ja mahdollisesti herätteleen blogia jonkinlaiseen uuteen päivää.

Kevät on kulunut oikeastaan yhteishaun ja kesäsuunnitelmien parissa ja eilen havahduin tajuaan, että huh kun kuukauden vierii. Vaikkei mun arkeni todellakaan ole mitään hektistä, tuntuu kuin olisi ollut koko toukokuun menossa. Oon elänyt läppäri- ja matkalaukun kanssa symbioosissa matkatessa Helsinki-Ikaalinen-Turku välillä ja kotona vietetyt päivät voi varmaan laskea sormin.

Nyt on kuitenkin kissa totutettu maalaiselämään ja sydän syrjällään kuuntelen uutisia Kisun seikkailuista. Milloin on eläviä hiiriä makkarissa, milloin naapurin reviiritietoisia mirrejä, mutta tärkeintä, että karvavauvalla on rakastava hoitopaikka. 

Maalla karussa

Turussa minilomailin äidin nurkissa ja samalla reissulla tuli näytettyä naamaan ammattikorkean valintakokeissa eli nyt vain jännäillään kärsimättöminä heinäkuulle saakka. Mieli tekis rukoilla, että nyt tänne se opiskelupaikka, sillä en todellakaan tiedä mitäpä sitä syksyllä, jossei lykästä. Valintakokeista jäi ristiriitaiset fiilikset, sillä tiedän olleeni vähän jäässä, vaikkakin motivoinut ja lähes epätoivoinen. Vitutus on suuri jos homma tyssää siihen, etten siltä jännitykseltä kyennyt antamaan kaikkeani.

Pitäkää siis peukkuja mulle!

Turistina Turussa

Tehty mikä tehty ja nyt fokus on tässä hetkessä: lentoliput löytyvät sähköpostista, rinkka eteisestä ja Lonely planetin matkaopas nenän edestä! Vielä muutama päivä ja meidän reissusta tulee viimeinkin totta kun aloitamme matkanteon Bangkokiin ja sieltä eteenpäin Pohjois-Thaimaahan. Mitään tarkkoja etenemissuunnitelmia ei ole, mutta nykypuheiden perusteella reitti kulkisi Kiinan Yuannaniin, Vietnamin kautta Laosiin ja sieltä sitten aikanaan takaisin Bangkokiin. Taidamme edetä ruuan, kansallispuistojen ja eläinten johdattelemana, sillä molempien sydän halajaa herkkuja, luontoa ja vapaaehtoistyötä eläinten parissa. Täältä tulee norsukuiskaajat!

Mainitsin aiemmin mahdollisen matkablogin, mutta se idea tuli kuopattua äkkiä. En todellakaan jaksa varustautua läppärillä ja wifin perässä ei kuulemma aiota juosta. Multa kyllä löytyy puhelimesta Bloggerin sovellus ja kainalosta kamera, joten eiköhän juttua pukkaa kun on aikaa ja fiilistä. Meitä voi kuitenkin seurata Instagramista, jota toivottavasti on helpompi päivittää. 

Ihanaa kesää ja kauniita kelejä myös teille kaikille! ☺

https://www.instagram.com/caritakulmala/