21. helmikuuta 2016

10 asiaa joita et tiennyt musta


1. Täytin keskiviikkona 24 vuotta. Järkyttävää. Lisäksi Helsinkiin muutosta on 4 vuotta enkä oikein tiedä mitä ajatella. Toisaalta ihmettelee minne kaikki nämä vuodet vierii, mutta todellisuudessa olen pyyhkinyt mielestäni elämän ennen Helsinkiä ja tuntenut oloni niin kotoisaksi, että on kuin olisin asunut täällä aina.

2. Olen kamala jahkailija. Päätöksenteko ei onnistu sitten millään tai sitä ainakin lykätään viimeiseen asti (tai jopa jonkun läheisen harteille) ja ehkä tämän vuoksi mun elämä on yhtä virran mukana ajelehtimista. 

3. Tiedän aina mitä EN HALUA tai mistä EN TYKKÄÄ. Tämä ei yleensä anna musta kovin positiivista tai miellyttävää kuvaa, mutta työstän hiljalleen myös sitä HALUAN-listaa.

4. Inhokkiasioiden top3-listalla on lautapelit. Yksinkertaisesti vihaan lauta- ja seurapelejä seurasta riippumatta ja pelilaudat voisi polttaa. Tämä on aiheuttanut mielipahaa jo peruskoulusta lähtien, mutta nykyään työstän tätäkin asiaa. Pidän pienenä edistysaskeleena jouluna testattua Isäntä vs. emäntä-peliä, joka sujui punkun voimalla totta kai.


5. Pidän suihkuverhoa kammottavana asiana. Ei väliä onko se juuri ostettu tai pesty, ajattelen sen olevan silti likainen ja pelkään sen liimautuvan ihoon. Verhoa kamalampi asia on kuitenkin lattialasta: saan hepulin jos joku edes leikillään koskettaa sillä mun varpaita kuivatessaan lattiaa.

6. Kun jätetään negatiivisuus ja pessimismi vaille huomiota, olen kuitenkin ihan kiva. Olen rakastava ja empaattinen. Kannan liikaakin huolta muiden tunteista ja murheista ja siksi en aina puhu niin suoraan kuin pitäisi. Itken aina kun joku muukin itkee.

7. Humalassa itken vähän lisää. Eli aina kun viini kihahtaa hattuun, aukeaa kyynelkanavat, mutta onneksi 90 % ajasta itken ilosta ja onnesta. Pelästytän aina kaverit ja hetken päästä selvennän kyynelehtiväni koska "oon niin onnellinen, että sä oot onnellinen". Ei kiva.


8. Osaan kokata! Osaan käyttää pesukonetta! Äiti taisi päästää mut liian nuorena maailmalle, sillä muutamia elintärkeitä juttuja jäi oppimatta, mutta nykyään osaan tehdä keittiössä muutakin kuin munakasta tai viinahyytelöä. Viimeistään tänään opin pyykkäämään kun googletin mihin lokeroon pyykkipulveri kuuluu laittaa. Opin ettei sinne mihin tähän asti olen laittanut...

9. Ajattelen liikaa muiden mielipiteitä ja pelkään tuottaa pettymyksiä. Hunajaa mun korville on "mä olen ylpeä susta" ja teenkin liikaa asioita muiden toiveesta tai miellyttääkseni. Opettelen sanomaan ei ja tekemään oman pään mukaan.

10. Olen päihittänyt masennuksen ja paniikkihäiriön. Työn alla on vielä ajoittainen ahdistus, mutta siitäkin selviän lääkkeillä. Olen monet kerrat aloittanut kirjoittaan aiheesta, jonka lopulta olen kuitenkin kokenut liian henkilökohtaiseksi. Nykyään olo on kuitenkin niin hyvä, että koen voivani sanoa nämä ääneen ja nostaa samalla pienen taakan harteilta. Enää en tunne häpeää.


Kuvat ystävänpäivältä: illallinen Pinto B'Staurantissa. Ikinä en ole maistanut mitään yhtä tulista kuin noi simpukat. Pääruuaksi taivaallista Tom Kha-keittoa merenelävillä. Hyvä ilta ja hyvä poikaystävä.

4. helmikuuta 2016

Fifty shades of blonde

Joulukuinen makeover-päivä oli mukava onnenpotku, jonka ansiosta pääsin oranssista hiusväristä. Kuten täällä blogissakin on jo näkynyt, päädyttiin melko luonnolliseen vaaleaan, sillä mulla oli taas toiveena päästä lähelle omaa väriä. Haluaisin jonain päivänä tyytyä täysin omaan väriin, lopettaa värjäilyn ja antaa hiusten kasvaa kaikessa rauhassa. Ihan hyvällä mallilla tää kasvatus onkin, sillä juurihan mulle viime keväänä leikattiin kamalan lyhyt polkka.

Mun hiukset värjättiin 8 asteiseksi ja taitettiin hyvin hyvin kylmäksi, mutta eihän tuo tuhka kauaa hiuksissa viihtynyt. Olen itse laittanut nyt muutaman kerran tyveen 7.1 sävyistä väriä, sillä oon todella tykästynyt hieman tummempaan ilmeeseen. Jälleen kerran saa harmitella omaa hiuslaatua ja kuntoa, sillä kaikki nää hiusvärit katoaa hiuksista liian nopeasti ja jatkuvasti saisi olla freesaamassa jos haluaisi pitää värin täydellisenä. Varmaan taas jossain välissä alkaa kyllästyttää vaivannäkö ja hiukset saa taas olla ihan rauhassa.


Sitten pidennyksistä asiaa. Mä olen nykyään hyvin laiska pidennysten käyttäjä, mutta silti ne pitää aina olla varalla, sillä onhan se kiva baariin lähtiessä tehdä hieman tukkataikoja. Omat hiukset alkaa viimeinkin oleen sitä mittaa, että sulautuvat hieman helppommin pidennyksien sekaan, mutta usein sitä sipasee hiukset vain näyttävälle poninhännälle.

Ylläri kuitenkin on, että käytössäni olevat pidennykset ovat yhä samat kuin syksyllä eli Chloe'silta saadut, jo kertaalleen värjätyt clip-onit! Nämä lisäkkeet ovat joutuneet käytössäni melkoisen rääkin läpi: on menty vaaleasta kupariin ja siitä vielä tähän tummanvaaleaan, mutta kaiken ne ovat kestäneet. Okei, onneksi aiemmin käyttämäni kupari on kevytväri eli se oli melko helppo saada pois syväpuhdistavalla shampoolla ja raidoituksella, mutta ovat nämä pidennykset kokeneet enemmän kuin mitkään aiempani.


Positiivinen yllätys on tietenkin ollut pidennysten laatu eli hiukset ovat edelleen kauniit ja täysin käyttökelpoiset. Eivät tietenkään niin silkkiset kuin alunperin, mutta en olisi osannut kuvitella, miten hyvänä ne pysyvät. Aiemmin saatoin vain kehua näiden pidennysten ensivaikutelmaa eli pehmeyttä ja pakkauksen suurta kokoa (vinkvink 140g), mutta nyt voin ainakin hehkuttaa ja suositella.

Eli 50cm pitkistä #22 Beach Blonde- pidennyksistä lähdettiin ja mutkien kautta päädyttiin luonnollisen mittaiseen ja väriseen tukkaan. Tykkään! Tällä hetkellä olen niin tyytyväinen, ettei mikään hiusmuutos kutkuttele.