10. marraskuuta 2016

Vang Vieng - Muutos huumehelvetistä sympaattiseksi retkeilykohteeksi

Vang Vieng, Vang Vieng... Mitenkä sitä kuvaamaan. Kerrotaan vaikka ensin lyhyesti sen synkästä historiasta reppureissaajien bileparatiisina tai -helvettinä. Jos vähänkin tekee taustatutkimusta kyseisestä kaupungista, hyppii silmille tarinat ja uutiset maailman mahtavimmista bileistä, joissa ei todellakaan ole ollut huolta huomisesta. Kaikki mahdolliset päihteet olivat juhlijoiden saatavilla ja hyvissä sekavuustiloissa bailattiin ja tuubailtiin renkailla kaupungin läpi virtaavalla Nam Song -joella, jonka varsi oli rakennettu täyteen baareja, hyppytorneja, liaaneja ja muita välttämättömiä viihdykkeitä. Kuten arvata saattaa tulee itku pitkästä ilosta ja bileet laitetaan matalaksi vuonna 2012 kymmenien turistien kuolemantapauksien vuoksi.

Mika oli nähnyt kaupungin tässä entisajan valossa, mutta tällä kertaa se avautui meille aivan erilaisena ja kuulemma parempana. Tunnelma oli eri, vaikka yhä kaduilla törmäsikin puolialastomiin länkkäreihin ja iltaisin baareissa oli kuulemma täysi meno päällä ilmaisen viinan virratessa. Tietoisesti hakeuduimme kyllä vähän syrjempään ja eroon vähästäkin meiningistä, mutta ympärillä vellova ilmapiiri oli hyvin rauhaisa. Omalla terassilla istuskellessa saattoi vain ihailla vieressä virtaavaa jokea, jonka taustaa koristivat kauniit karstivuoret. Täällä taisin hieman rakastua näihin vuoriin, sillä enhän mä ollut vastaavanlaista aiemmin nähnyt, mutta myönnetään, etteivät nämä Vang Viengin maisemat lopulta vetäneet vertoja meidän tuleville reissukohteille...

Musta oli hauska kuunnella matkakumppanin nostalgisia tarinoita ja hämmästyksen huokaisuja, kun entinen suosikkibaari olikin sulkenut ovensa ja vaihtanut paikkaa. Entisesti muistutti kuulemma enää vain länkkäriraflat, joissa pyöri yhä nonstopina Frendit, menuilta löytyvät happypitsat ja joelta renkaat kainalossa juoksevat nuoret. Kyllä, tubing on yhä suosittua ajanvietettä, joskin meininki on nykyään turvallisempaa ja ihmiset jopa ehtivät laskea koko joen pätkän dokaamisen sijaan.

No käytiinkö me koeajamassa näitä renkaita? No ei. Haluatteko arvata miksi? No koska mua pelotti jälleen. Perkeleen vieraat vedet, lopulta multa ei vaan löytynyt munaa hypätä virran vietäväksi ja taisin jälleen ärsyttää Mikaa mun spontaanittomuudella ja kyllähän tää itseäkin jälkikäteen vituttaa.



Sen sijaan me rällättiin mopolla pitkin yksinäisiä hiekkateitä etsien "salaisia" luolia ja lähteitä. Oli siinä vaan jotain niin sykähdyttävää painella menemään näkemättä matkalla muita kuin paikallisia lapsia, jotka tien sivussa tervehtivät vilkuttaen ja hihkuen vuoroin "Hello, Sabaidee..." Muhun taisi iskeä Laosissa hetkellinen lapsikuume, joka kyllä laantui nopeasti poistuessamme Aasiasta. Thank God, taisi ajatella tuo poikaystäväkin.

Vierailimme eräänä päivänä Tham Phu Kham -luolalla, joka oli taas pieni haaste mun rapakunnolle, mutta pikku puuskutuksen jälkeen avautui eteen jättimäinen luola, joka vain jatkui ja jatkui. Emme tajunneet varautua asianmukaisella taskulampulla, joten pimeydessä eteneminen tyssäsi, kun iphonen suoma valo ei riittänyt enää mihinkään. Vähän harmillinen tapahtuma, sillä jotenkin sitä oli aivan fiiliksissä ja sopivasti pelonsekaisissa tunnelmissa siellä pimeydessä ja olisi halunnut nähdä mitä edestä löytyy. Luolan välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Blue Lagoon, joka oli kyllä ihan nätti ja varmasti virkistävä lätäkkö, mutta vesi ei tällä kertaa ollut kovin sinistä rankkasateiden ja kaikkien niiden turistilaumojen vuoksi.

Mitä muuta jäi mieleen...? Noh lenkkarit eivät kuivu sitten millään. Aina joko sataa tai sitä uppoa mutaan ja joutuu kenkäpyykille ja kuivauksen hetkellä se aurinko ei varmastikaan paista. Aiheutimme pahennusta guesthousemme käytävillä, sillä ei niitä hajutossuja voinut säilyttää samassa tilassa, jossa halusi nukkua. Nämä ovat näitä sadekauden vitsauksia. Toinen positiivisempi muisto on reissun parhaat sitruuna-minttushaket! Eli meidän naapurissa oli sellainen mukava pappa, joka surautti mulle joka aamu aivan täydellisen makuista ja virkistävää juomaa evääksi. Tätä jäi ehdottomasti ikävä, kuten myös koko kaupunkia. Tuntuu, että vierailu jäi pahasti kesken ja syynä lienee erityisesti pelkuruus joenlaskun kanssa.

ps. helmikuussa kutsuu Thaimaa 
enkä pysy pöksyissäni ☺☺☺

4 kommenttia :

  1. Oi mitä maisemia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voi kuule miten hiljaseksi veti kun ensimmäistä kertaa avautuivat eteen :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos :) Oon onnellinen että nämä säilyvät muistoina

      Poista

Jätä ruusu tai risu, toive tai idea. Kaikki luetaan ja huomioidaan