17. marraskuuta 2016

Good morning Vietnam ja kuumekuumotuksia

Don Detilta matkattiin Pakseen, joka on hieman suurempi kaupunki ja yksi väylä mm. rajan yli Vietnamiin. Liikuttiin vähän tuli perseen alla, sillä olimme varanneet ennakkoon lentoliput Vietnamin Da Nangista Hanoihin ja kello senkun tikitti. Pakseen saavuimme sen verran myöhään, että missasimme päivän viimeisen bussin Vietnamiin, joten ei auttanut muu kuin selvitellä seuraavan aamun aikatauluja ja hankkiutua johonkin guesthouseen yöksi.

Mika oli jo Don Detilla sairastunut ihmeelliseen tautiin, joka tuntui päivä päivältä pahenevan. Tää yö Paksessa oli ehkä reissun kuumottavin, sillä ajatus lennon missaamisesta pelotti, mutta vielä kamalampaa oli katsella vierestä toisen sairastamista. Kyseessä ei ollut mikään tavanomainen flunssa, sillä kuume tuntui olevan korkea, päätä särki julmetusti ja Mika kouristeli fyysisen kivun vallassa. Olin ihan varma, että nyt on joku trooppinen pöpö iskenyt ja googlailin pitkälle yöhön lähintä päivystystä ja dengue-kuumeen oireita...

Kuin ihmeen kaupalla yöstä selvittiin ja aikaisen aamun sarastaessa oli mieskin vähän enemmän elävien kirjoissa ja kyettiin hyppäämään sleeperbussiin, jolla paineltiin menemään liki 12 tuntia. Kuulemma tiukkaa teki selvitä tuosta matkasta, mutta itse luin Sofi Oksasen Puhdistusta, fiilistelin maisemia ja venasin jalat ristissä jokaista vessataukoa. Ei paljon haitannut ne kymmenet silmäparit bussin ikkunassa, kun hädän hetkellä kirmattiin ojaan pissalle.


Saavuttiin onneksi aikataulun mukaisesti Vietnamiin ja siirryimme lentokentälle venailemaan yöllä lähtevää lentoamme. Ajatuksena oli, että kyllä me nyt yksi vuorokausi selvitään reissaamisesta samoilla silmillä ja ehtiihän sitä sitten Hanoissa nukkua. Ihan kivasti se ilta menikin kentän penkeillä wifin äärellä, mutta tietysti kenttä suljettiin yöllä muutamaksi tunniksi ja siirryimme ulkotiloihin. Mika oli yhä vähän heikossa hapessa, joten yritti kai hieman levätä siinä ulkona katoksessa mun vahtiessa kamoja ja ladatessa elektroniikkaa. Olimme ilmeisesti hieman huvittava näky, sillä ohikulkijat katsoivat niin pitkään, mutta lopulta käytävälle uskaltautui muitakin käymään pitkäkseen ja lepuuttamaan silmiään.

Viimeinkin koitti aamuyö ja lento kohti Hanoita! Pian saisin sulkea silmäni!

2 kommenttia :

  1. Huh, teilläpä on ollut jännät oltavat siellä :-D Kamala epäonni tuo, että matkaseura on ollut noin kipeä. Toivottavasti jatkossa reissunne sujuu paremmin, täällä ainakin on peukut teille pystyssä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trooppisiin pöpöihin ei onneksi törmätty, mutta kyllä noi perinteiset flunssat meidät vielä petiin taivutti :/ Näitä sattuu onneksi harvoin eli nauttien meni lähes koko loma!

      Poista

Jätä ruusu tai risu, toive tai idea. Kaikki luetaan ja huomioidaan