19. lokakuuta 2016

Temppelien säihkettä ja oopiumviljelmiä Thaimaan rajalla

Viimeiset päivät Thaimaassa koluttiin aivan rajalla sijaitsevaa Chiang Raita ja lähikyliä. Kuten monet reppuselät, mekin eksyttiin nurkille tarkoituksena ylittää Thaimaan ja Laosin raja. Tästä syystä kaupunki jäi hyvin vieraaksi ja koimme vain pintaraapaisun iltatoreilla ja tärkeimmissä turistikohteissa. Koska ohikulkumatkalla oltiin, taisin vaatimalla vaatia, että mun on nähtävä Wat Rong Khun eli turistille tutummin Valkoinen temppeli!

Törmäsin temppeliin useassa matkablogissa tehdessäni kotona hieman kaupunkien taustatutkimusta ja kartoittaessani tärkeimpiä nähtävyyksiä. Jumalaisen kauniiksi ja hohtavaksi kuvailtua temppeliä ei kuulemma voi jättää näkemättä ja kokematta, mikäli näillä nurkilla liikkuu. Temppeli on taiteilija Chalermchai Kositpipan alati kehittyvä taideteos ja hyvin moderni versio perinteisestä buddhalaisesta temppelistä. Valkoisena ja hopeana hohtava ulkopinta on luotu tuhansista ja taas tuhansista pienistä peilinpalasista, mutta se ei ole tämän nähtävyyden vaikuttavin asia.

Kaukaa tähyiltynä rakennelma on kuin mikä tahansa äärimmäisen kaunis temppeli, mutta lähempänä sitä huomaa eriskummallisia, surrealistisia ja äärimmäisen kiehtovia patsaita ja koristuksia. Temppeliä vartioivat demonit, sillalle kurottelee onnettomien kohtaloiden kourat, mutta ovia lähestyessä kohtaa lempeitä patsaita. Temppelin onkin tarkoitus kuvata matkaa helvetistä valaistumiseen ja sama linja jatkuu sisätiloissa, joissa valitettavasti oli valokuvauskielto. TÄSSÄ blogissa kuitenkin muutama kuva kiinnostuneille.

Seinät ovat täynnä yksityiskohtaisia maalauksia ja erityisesti takaseinä on herättänyt ihastusta matkaajissa: maalaus kuvaa teeman mukaisesti hyvän ja pahan viimeistä taistelua, jossa esiintyy hieman jopa yllättäviä hahmoja ja tapahtumia. Kuvakirjoon mahtuu NY:n kaksoistornien tuho, Osama Bin Laden, Jigsaw, Batman, Harry Potter, Hello Kitty ja jopa Nokian kännykkä. Hahmoja on älytön määrä eli jokunen hetki menee naureskellessa ja osoitellessa seinälle.

Menetin pienen palan sydämestä tälle nähtävyydelle ja osa syy varmasti oli sen prinsessalinnamaisuus, sillä tietysti haaveilin heti pytingin asuttamisesta. Mutta noin muutenkin näky oli todella vaikuttava ja olisi kiva käydä paikan päällä toistekin.



Toinen kohteemme oli Kultaisen kolmion alue, joka siis tarkoittaa Thaimaan, Myanmarin ja Laosin rajojen yhtymäkohtaa. Alue on ollut tunnettu oopiumunikkopelloistaan, huumekaupasta ja salakuljetuksista. Kyseiselle paikalle järjestetään aivan liikaa turistiretkiä, sillä kaikkihan haluavat kuvauttaa itsensä pisteessä, josta näkyy yllä mainitut kolme maata. No kun ei edes näy. Onneksi oli kuitenkin kaunista maalaismaisemaa sekä vaikuttava Mekong-joki. Me emme suinkaan näiden valokuvien perässä ajelleet tänne vaan syynä oli ainoastaan Hall Of Opium eli Oopiumimuseo, joka oli muuten varmaan ainoa turistikohde, jossa sai olla r a u h a s s a. 

Museo esitteli kuvia ja välineitä entisajan oopiumin kasvatukseen ja käyttöön, historiaa sekä käytön seurauksia. Tosin esillä on enemmän oopiumin historiasta Kiinassa kuin sen viljely Kultaisessa kolmiossa. Museo oli valtavan kokoinen, katseltavaa riitti ja Mika oli ainakin fiiliksissä paikasta. Itsellä oli ilona tietysti reissuvatsa, joten pääasiassa säntäilin pitkin tyhjiä käytäviä yrittäen paikantaa lähimmät vessat. Ah tätä matkustamisen onnea.

Täällä Thaimaan rajalla tapahtui myös mun ensimmäinen kohtaaminen torakan kanssa silmästä silmään. Mika oli näistä pienistä vittupäistä kyllä kertonut ja mä tietty vähättelin ja selitin sietäväni yhdet ötökät. 

Otettiin viimeiseksi yöksi ihan naurettavan halpa homeen tuoksuinen luukku, jossa ei päivällä näkynyt ylimääräistä elämää. Illalla vessaan mennessä näin lattiaa pitkin vilistävän kaksi isoa mörköä. Ei sekään vielä mitään, mutta vetäessäni oven kiinni, hyppäsi sen alta toinen kusipää suoraan kohti! Tällainen yllätyshyökkäys todellakin aukaisi mun kielenkannat, mutta onneksi oli ötököihin tottunut seuralainen, joka toimitti torakan uuteen kotiin. Tapahtuman jälkeisenä yönä ei muuten tullut uni, sillä olin varma, että kyllä se toinenkin tappajatorakka haluaa mun kimppuuni vielä käydä... Noh pääsin tapahtuman yli ilman traumoja, mutta ehkä onni, etten myöhemmin reissulla joutunut enää näin läheisiin tekemisiin torakoiden kanssa.




Saatoimme myös vetää ruokaöverit viimeisen Thaimaassa vietetyn illan kunniaksi. Mika saa aina ylipuhuttua tähän jaettavien annosten tilaamiseen ja palkkiona on ähky, joka saa rukoilemaan hetkellisesti kuolemaa. Mutta mikäpä tuossakin oli istuskellessa: herkullista ruokaa, oma kulta, vieressä hiljalleen virtaava Mekong ja edessä viikkokaupalla seikkailuja. 
Lucky me.

4 kommenttia :

  1. Oooh noi ruuat! Näyttääpä hyvältä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaha joo kyllä kuvaa nyt hyvinkin kaihoisasti katselee kun muistaa miten loistavaa ja halpaa ruoka oli :D

      Poista
  2. Hirmu kauniita kuvia!! Ja varmasti on ähky tuollaisen ruokamäärän jälkeen, vaikka sen puoliksi vetäisikin :D

    http://kiiainnanmaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo nää annoskoot pääsi yllättämään, sillä usein thaiannokset on melko pieniä, mutta tällä kertaa ruokaa olisi riittänyt kokonaiselle perheelle :D

      Poista

Jätä ruusu tai risu, toive tai idea. Kaikki luetaan ja huomioidaan