23. lokakuuta 2016

Rowlingin poimittaislinjalla Laosissa

Tai ei nyt aivan, mutta tästä mielikuvasta en ole päässyt eroon sen jälkeen, kun kaveri sen mun päähäni istutti. Nyt en saa tarpeekseni tästä mahtavasta ja nostalgisia potter-viboja nostattavasta kulkupelistä eli sleeper bussista ♥ Tämä on tuttu matkustusväline todellisille reissuroopeille, mutta kyllä sitä ensimmäisellä kerralla itse katsoi hetken ällistyneenä ympärilleen. Hyvin pian ymmärsi olla kiitollinen lattiatason makuusopesta, sillä voi sitä pomppuista kyytiä. Olin myös iloinen omasta matkakaverista, sillä jokaiselle pedille sijoitettiin kaksi matkustajaa... Tunnelma olisi ollut tiivis siinä metrin levyisellä sängyllä vieraan matkaajan kainalossa.


"Laos on 6,8 miljoonan asukkaan sisämaavaltio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapureita ovat ThaimaaMyanmar , KiinaVietnam ja Kambodža. Maa on köyhä ja vuoristoinen. 
Entinen Ranskan siirtomaa on virallisesti sosialistinen valtio, jonka kulttuuria sävyttää buddhalaisuus. 
Sen sademetsissä elää harvinaisia eläinlajeja." - Wikipedia


Reittimme eteni siis Chiang Raista rajan yli Laosiin ja kolusimme matkalla pikkukyliä, joissa pysähdyimme lähinnä yöpymään bussiasemien guesthouseissa ja syömään hyvin vaatimattomasti kadun varsilla päivystävien tätien patojen äärellä. Liikuimme aika maaseudulla, jossa kukaan ei tainnut ymmärtää englantia, joten ruokaa tilattiin osoittelemalla tai yksinkertaisella elekielellä eli lusikoimalla näkymätöntä ruokaa ääntä kohden. Nälkä oli yleensä sitä luokkaa, ettei nirsoilulle ollut sijaa ja kaikki tarjoiltu ruoka meni kyllä kaupaksi jokaista epämääräistä lihapalleroa myöten.

Mika oli puhunut maan tieinfrastruktuurista, mutta silti Laosin pitkät välimatkat ja huonokuntoiset autotiet löivät hieman vasten kasvojani. Eli aikaa tien päällä tuli vietettyä paljon bussien madellessa hiljalleen kaupungista toiseen. Näillä matkoilla sain myös harjoittaa seurapiirirakkoani, sillä koko bussia ei todellakaan kehtaa vaatia pysähtymään vessatauolle kahden tunnin välein...

Ensimmäinen kohde oli pohjoinen Luang Namtha, jonne päädyimme kansallispuiston ja trekkailun perässä. Päivien matkustaminen kuitenkin vaati verojaan ja elo oli jotenkin tahmeaa: emme saaneet tehtyä päätöksiä varattavista retkistä, kaikki tuntui kalliilta ja sitä olisi vain halunnut nukkua. Kaupunki on ekoturismin mekka, hinnat vähän sen mukaisia, joten nopeiden pohdintojen jälkeen päätimme vain nukkua kunnon yöunet ja jatkaa matkaa. Pelkäsin, että tällainen turha lenkki tulisi vielä harmittamaan, mutta itsellä ainakin suunnitelmamuutos unohtui välittömästi ja olin valmiina ottamaan Luang Prabangin avosydämin vastaan!


Kyllä, tässä on kuvasaldo näiltä reissupäiviltä. Ei paljon kameraa jaksanut esiin kaivaa ja olin itkeä onnesta kun tarjoilija toi eteeni yllä näkyvän tofuleivän ja ja reissun viimeisen loistavan jääteen. Hinnoista huomasi, että enää ei olla Thaimaassa, mutta kerrankos sitä itseään lomalla hemmottelee. 

4 kommenttia :

  1. Katoin sun instas joskus tollast sleepperbussikuvaa ja näytti nii hauskalt 😄 Ois kiva kokeilla joskus ulkomail☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli kyllä ihan hauska kokemus ja jokainen kerta on uusi seikkailu, sillä bussejakin on lukuisia erilaisia :P Suosittelen jos joskus on mahdollisuus

      Poista
  2. Tulee tosta bussista mieleen se harry potter elokuva, jossa oli sängyt matkustajille :') Aika mahtavaa.

    http://finnlandsnorsk.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tää mielikuva ei katoa ja jotenkin aina kotoisa olo :D

      Poista

Jätä ruusu tai risu, toive tai idea. Kaikki luetaan ja huomioidaan