4. lokakuuta 2016

Retkellä aavekaupungissa

Näin väliin pieni postaus täältä Helsingistä! Vaikka matkapostausten rustaaminen on aivan ihanaa, on se hetkittäin myös vähän työlästä. Älytön määrä karsittavia kuvia, niiden käsittely ja ennen kaikkea se muistoihin uppoaminen. Etenen ehkä kolmen kuvan verran ja lopulta jään selaamaan kuvakansiota tuntikausiksi tai googlaamaan sitä tiettyä pikkuravintolaa Pain sivukadulla. Etenen siis hitaasti, mutta varmasti!

Pakkasin eilen eväät reppuun ja hurautin bussilla Laajasalon kupeeseen metsästämään Kruunuvuoren hylättyä huvila-aluetta. Tiesin kyllä, että paikkaa myllätään ja talot vedetään matalaksi, mutta silti yllätyin Kruunuvuoressa kohtaamaani näkyä. Pelkkää rakennustyömaata toisen perään, sillä alueelle on lähitulevaisuudessa nousemassa kokonaan uusi kaupunginosa.



Hetken pyörinnän jälkeen löytyi merenrantaan johtava polku ja sen varrelta muutama yhä pystyssä oleva torppa. Epäilen näidenkin katoavan lähiaikoina, sillä aluella näkyi kaivureita ja työmiehiä. Todellinen harmi menettää tällainen helmi, mutta onneksi ehdin itse vielä vierailulle. Se ympärillä vallitseva hiljaisuus ja syksyn tuoksu palautti mut 15 vuotta taakse päin, jolloin pyörittiin metsissä kaiken aikaa. Pitäisi oikeasti useammin vain ottaa ja lähteä retkelle, sillä toi auringonpaiste ja meren liplatus oli kuin ilmaista terapiaa.

Ja miksikö eksyin näille nurkille vasta nyt? No meittipä jättää pohjoisen ja muuttaa itäisille nurkille tossa loppuvuodesta, joten aloitin kotiutumisen jo nyt. Muutenkin asiat ovat sujuneet kotiinpaluun jälkeen todella sulavasti ja elämä Helsingissä ei olekaan hassumpaa. Eli eiköhän tämä talvi keskitytä taas kerryttämään matkakassaa, jotta jonakin päivänä saa jättää uuden kodin vieraan hoiviin. Pitää varmaan poistaa toi kummitteleva äkkilähdöt-välilehti...


4 kommenttia :

  1. Vau mitä kuvia oot nappassut! Toi kuulostaa kyllä todella mielenkiintoiselle :)

    ♥ http://jeannays.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Noi hylätyt talot on aina niin surullisia, jotenkin ittelle tulee vaan kauheen surullinen olo kun noita näkee, että mikä on ajanut tuollaiseen asuntojen hylkäämiseen niin, että tavarat ovat jääneet paikoilleen. Plus sitten se hirveä tuhoamisvimma mikä ihmisillä on mennä rikkomaan mestoja ; A;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Oon haikeana katsellut kuvia näiden huviloiden loistoajoilta, joten kontrasti nykyiseen oli suuri :/ Taloihin on sytytelty tulipaloja tai muuten vain laitettu paikkoja paskaksi ja kyllähän se harmittaa kun ne ovat aikoinaan olleet kuitenkin niin kauniita. Ehkä onkin toisaalta ihan hyvä purkaa tämä talot ja ottaa alue jälleen hyötykäyttöön

      Poista

Jätä ruusu tai risu, toive tai idea. Kaikki luetaan ja huomioidaan