21. syyskuuta 2016

Chiang Mai - portti Pohjois-Thaimaahan

Reilun 700 kilometrin päässä Bangkokista sijaitseva Chiang Mai on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki, vaikka asukkaita on vain runsaat 150 000. Vierailu jätti todella hyvät vibat ja sydän halajaa takaisin tutkimaan kaupunkia ja provinssia paremmin. Jotenkin kaupunki oli helposti lähestyttävä ja tutkittavissa, vaikka olikin tietysti pinta-alaltaan suurempi kuin alun perin luulin. 

Vanhaa kaupunkia ympäröi vehreä vallihauta, jonka sisäpuolella on kauniita temppeleitä, viihtyisiä pikkukujia ja turistien kaipaamia palveluita. Täältä siis tosiaan löytyy suurin osa edullisesta majoituksesta, ravintoloista ja baareista eli kaikki on lähellä niin hyvässä kuin pahassa. Me yövyttiin vanhassa kaupungissa ehkä puolet ajasta ja vain koska halusimme säästää jokusia euroja, mutta jos jatkuva bassonjytke ei hivele teidän korvia, kannattaa tsekata lähialueen hostellit ja guesthouset. Meitsi suosittelee joen varrella sijaitsevaa Hollanda Montri Guesthousea, jossa hintalaatusuhde oli kohdillaan. Maisemat 4/5, rauha 5/5, söpö kissa 6/5... Ravintola ei ole mikään hitti, mutta kyllä siinäkin yhdet club sandwichit vetäisee.

Chiang Mai kaupunkina on melkoinen helmi, jossa yhdistyy kulttuuri sekä luonto. Tänne ei tulla tavallisesti makoilemaan uima-altaalle, sillä kaupungista löytyy valtava määrä tekemistä: on retkiä, kursseja, liikunta- ja extreme-aktiviteetteja. Me hankittiin heti alkuunsa mopo muutama euron päivävuokralla ja hurruteltiin sillä menemään pitkin kaupunkia etsien toinen toistaan parempia rafloja. Ainiin ja vinkkinä, että pitäkää muuten potat päässä ja ajokortit lompsassa, sillä kytät tykkäävät pitää ratsiaa ja sakottaa tyhmää länkkäriä.

Yksi alueen makeimmista temppeleistä sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella korkealla vuorenhuipulle. Jo pelkkä 15 kilometrin ajomatka Wat Phra That Doi Suthepille oli aika tärisyttävä kokemus, sillä mitä korkeammalle vuorenrinnettä kohottiin, sitä pidemmälle avautuivat näkymät Chiang Main kaupunkiin. Osan tutinasta aiheutti kuitenkin myös se jyrkkänä kohoava mutkainen tie eli valokuvauksen lomassa sai muistaa myös hengitellä rauhassa.

Wat Suthepille on 306 porrasaskelmaa sekä kaapelivaunukyyditys, mutta valitkaa portaat! Naga-käärmein koristeltu portaikko on jo itsessään komea näky ja pikku porrastreeni ei ole pahasta, jos tarkoituksena on herkutella Thaimaassa pidempäänkiin. Temppelialueelle astuessa on tärkeää peittää itsensä eli vaikka hikoiluttaa, niin polvet ja hartiat peittoon. Vaikkei mekään mitenkään hengellisiä olla, välillä teki ilkeetä katsoa satunnaisten turistien lomavaatetusta ja piittaamattomuutta. Hetkittäin oli kyllä hartaus tästä paikasta hyvin kaukana, kun kiinalaiset musisoivat "älä koske"-kyltein varustettujen kellojen parissa, mutta itse sain mitä toivoin eli kauniita maisemia ja kullanhohtoa.




Kaupunki on shoppailijan paratiisi. Kuten ruoka ja majoitus, ovat myös ostokset halvempia kuin etelämmässä. Voitte siis kuvitella miten tuskissani kieriskelin markkinoilla kun matkamuistoshoppailut olisi halunnut suorittaa jo reissun ensimmäisten viikkojen aikana. Hellyn kuitenkin ja päädyin ostamaan varsinaisen hippimekon ja -laukun, jonka jälkeen sulauduinkin turistimassaan täydellisesti. Sä et oo käynyt Thaimaassa, josset omista norsuhousuja... Tai batiikkivärjättyä toppia. Tai niitä punottuja rannekoruja, joita ei sitten kotona kykene riisumaan. Story of my life.

Käykää siis ehdottomasti Night Bazaarilla sekä lauantain ja sunnuntain iltatoreilla, joista ainakin jälkimmäinen oli käsittämätön kokemus. Puoli kaupunkia suljetaan liikenteeltä, kadut täyttyvät myyntikojuista ja katusoittajista ja sitä on vain puulla päähän lyöty. Tänne on niin helppoa eksyä aivan kirjaimellisesti ja siihen vielä päälle shoppailupsykoosi. On siis enemmän kuin suositeltavaa varata aikaa ja hermoja sekä pitää tankkaustaukoja jumalaisten ruokakojujen äärellä. Taas yksi piste tälle kaupungille ja meikäläinen oli myyty.

Thaimaalainen ruoka nyt on aina ihan ykkönen, mutta pohjoisen spesiaalina tunnetaan mm. yrteillä maustetut makkarat ja Khao soi-nuudelikeitto, joka on niiiiiiin hyvää. Tätä soppaa ei saa missata jos pohjoisessa liikkuu.





Iso käsi myös Chiang main Grand Canyonille, jossa tuli lekoteltu eräänä aurinkoisena päivänä hyvin kohtalokkain seurauksin. Ei ollut onnellisempaa matkamiestä, kun sai siinä helteessä pulahtaa viileään veteen ja röhnöttää bambulautalla kuin ei aurinkoa olisi koskaan nähnytkään. Tämä oli meidän ensimmäinen auringonottopäivä, josta otettiin kyllä kaikki irti. Jos jotain voisin tehdä toisin, lisäisin aurinkorasvaa. Lisäisin muuten niin perkeleesti.

Mukana matkassa oli kyllä muutama rasvaputeli, mutta rusketushaaveiden sokaisemana taisin luottaa onneeni ja lopputulos oli katastrofaalinen. En ikinä ole palanut niin pahasta enkä todellakaan aio toistaa virhettä. Kroppaan sattui viikkotolkulla, päänahka hilseili jakauksen kohdalta ja näytin aivan kamalalta, kun kaunis rusketus lopulta kuoriutui päästä varpaisiin. Kertoo varmaan kaiken, että mun kroppa oli lopulta ruskeampi uimapuvun alta kuin alueilta, joihin väriä otettiin... 

Eläinjutut jätän seuraavaan kertaan, sillä Chiang Main Elephant Nature Park ansaitsee ehdottomasti oman postauksen! ☺

4 kommenttia :

  1. Kuullostaa mielettömältä reissulta! Ihania kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana jakaa kuvia vaikka onkin yllättävän kova työ valkata tänne vain osa :D ja silti niitä on niin paljon

      Poista
  2. Mahtavia kuvia! Ja kuulostaa myös kivalta paikalta, vaikkei Thaimaa mua kauheesti innostakaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Thaimaa on siinä mahtava, että isoon maahan mahtuu niin paljon toisistaan poikkeavia kolkkia. Kaikille on tarjolla jotakin :)

      Poista

Jätä ruusu tai risu, toive tai idea. Kaikki luetaan ja huomioidaan