21. maaliskuuta 2017

Miniloma Turkkuses

Niin se vaan on, että uutta jutun juurta vaan pukkaa, vaikka edellisetkin stoorit odottavat jakajaansa. Thaimaa odotelkoon siis vuoroaan, sillä siihen aiheeseen haluan tosissani uppoutua ja kaivella muistista jokaisen muiston ja nippelitiedon. Nyt kuitenkin paluu lapsuuden kotikonnuille eli Turkuun!

Ilmeisesti Johanna ei saanut musta Thaimaassa tarpeekseen, sillä kutsu kävi viettämään ilmaista kylpyläviikonloppua Turun Caribia-kylpylään ja millainen pösilö kieltäytyisi pehmeistä lakanoista ja buffetaamiaisesta!? Hetki arvottiin missä Holiday Clubin kylpylässä tahdotaan lillua, mutta taisin mainostaa, että Turussa meitä odottaa kaunis historiallinen linna sekä meitsin hovikuski a.k.a äiskä.

Ei muuta kuin Onnibussi alle ja parissa tunnissa (ja parilla eurolla) viikonlopun viettoon. Vielä muutamia vuosia sitten tällaiselle minilomalle olisi suunniteltu bileet tai parit, mutta mahtaako ikä jo painaa, kun tämän hetken intresseinä oli lähinnä herkuttelu ja lepäily. Tuli siis oikein olan takaa  syöpöteltyä, kiljuttua vesiliukumäissä ja luettua Harry Potteria yön pikkutunteina.



Vaikka hiihtolomat olivat jo historiaa, veti kylpylä viikonloppuna puoleensa paljon lapsiperheitä ja tämä on varmaan se syy miksi en juuri kylpylöissä vieraile kuin ehkä kerran viidessä vuodessa. Hetkittäin olo oli kuin kylmässä ihmis-sopassa, mutta onneksi höyrysaunassa oli aina tilaa ja tämähän takasi rennon olotilan ja pitkät yöunet.

Lauantain olimme päättäneet viettää ihmisten ilmoilla eli taksimamin kyydillä Turun linnalle kierteleen saleja ja kammareita. Viime vierailusta olikin ehtinyt vierähtää reippaat 15 vuotta..? Kelit suosivat myös juuri sopivasti eli pelkkää aurinkoa ja kevään tuoksua, joiden innostamana käppäilimme keskustaan ja sieltä aikanaan vielä hotellille. Olin kamalan innoissani vanhoilla kotinurkilla pyörimisestä ja taisinkin jaella turhia faktoja unohdellen välillä, että kyllä tää matkaseurakin on ennen samassa kaupungissa vieraillut.

Sunnuntaina Onnibus vei Johannan mennessään ja itse jatkoin lomailua äidin nurkissa vielä muutaman päivän ajan, jolloin perinteitä noudattaen koluttiin kirppareita ja luettiin lisää Harry Potteria. Voin kertoa, että shoppailu lähti lapasesta ja jatkossa hilut löytävät tiensä suoraan reissukassaan...


Kiitos reissusta Johannalle ja kyllä se useammin pitäisi ihan kotiSuomessa lomailla, sillä ei kauas tarvitse lähteä kun sitä rentoutuu eri tavalla kuin kotona. Hotellin aulassa pikkupoika kysyi isältään: "Tultiinko me nyt vieraaseen maahan?" ja kyllä kylpyläviikonloppu vähän siltä tuntui.

26. helmikuuta 2017

Jälleen viisaampana ja rikkaampana kotona

Back in Helsinki. 

Avasin blogin viimeinkin, koska tänään on hyvä päivä. Toki taustalla on muutama vaativa kirjoituskehotus Mikalta, joka ilmeisesti janoaa päästä lukemaan mitä sitä tuli kolme viikkoa puuhailtua ja nähtyä. Blogi on ollut vihon viimeinen asia mielen päällä, sillä olen potenut jälleen piinaavaa kotiahdistusta ja sopeutumattomuuden tunnetta. Kotikodissa olen viettänyt aikaa vain jokusia tunteja ja sen sijaan makoillut kuluttamassa Mikan sohvaa vältelläkseni arkea ja siihen osana kuuluvaa jäätävää pyykkivuorta. Rinkka retkottaa kylpyhuoneen nurkassa odotellen purkajaa, mutta katsotaan jospa tämä hyvä fiilis riittäisi myös sen käsittelyyn. 

Viikot Thaimaassa hujahtivat aivan hetkessä, vaikka välillä olo olikin niin kotoisa. Aivan kuin olisi ollut taas kuukausia tien päällä ja tätä jäi kyllä kotiinlähdön hetkellä kaipaamaan suunnattomasti. Moitin hieman itseäni miksi varasin niin aikaisen paluulennon, sillä elämäntilanne ja budjetti olisivat sallineet aivan loistavasti pidemmänkin oleskelun. Itseasiassa budjettiasiat olivat niinkin hyvällä mallilla, että kotiin palatessa fyrkkaa oli lähes puolet jäljellä. Voin muuten kertoa, että kyseiset manit polttelevat hyppysiä samalla kun lentotarjoukset hyppivät silmille päivittäin... 

Vaikka varaa ja haluja olisi karata takaisin maailmalle, tekee arkeen paluu varmasti ihan hyvää. Yritän ainakin vakuuttaa itselleni, että kyllä tää tästä ja lähikuukausille on edes kivoja viikonloppumatkoja luvassa.


Iso apu ja ilo on tietysti ollut poikaystävä, jota ehti kuluneina viikkoina ikävöidä useaan otteeseen. Samaan aikaan tunsin kuitenkin itsenäistyväni jopa odottamattomalla tavalla. Oli shokki huomata miten hyvin sitä pärjää ilman sitä tukea ja turvaa, johon on edellisillä reissulla tukeutunut jopa liiaksi asti. Mika tietää mitä tarkoitan, kun sanon, että reissu ilman poikaystävää oli jees. Yllättävän moni tätä ei kuitenkaan ymmärtänyt, vaan sain osakseni useammankin ihmettelyn, että miten mun mies päästää yksin lomalle!? Toki siinä tuli mainittua luottamuksesta, mutta myös siitä miten poikaystävä kannustaa nimenomaan yksin matkailuun, sillä se jos mikä kasvattaa. Hän tietää omasta kokemuksesta miten se muuttaa ajatusmaailmaa ja antaa rohkeutta ja juuri näin koen omallakin kohdalla tapahtuneen. Kyllä siinä 12 tunnin junamatkojen aikana ehti muutamia heränneitä kysymyksiä pohdiskella... 

Olenko mä kamala, kun en ikävöikään 24/7, vaan nautin olemisesta ja elämisestä 8 257 kilometrin päässä kotoa? 

Olenko aina ollut yhtä määrätietoinen ja itsevarma, mutta pitänyt sen piilossa antaen täyden vastuun tekemisestä muille? 

Olenko aina osannut englantia, mutta pitänyt suuni supussa epävarmuuden vuoksi?

Isoin mullistus maailmassani oli siis todellakin se kadoksissa ollut kielitaito. Toki edelleen muille sujuvasti englantia puhuville reissaajille juttelu on yhä hieman kangertelevaa ja kielioppi hukassa, mutta päivittäisestä kanssakäymisestä paikallisten kanssa selviää täysin ongelmitta. En kokenut paineita tai joutunut edes ponnistelemaan, kun sanat jo tulivat luontevasti ulos suusta englanniksi ja kyllä nyt harmittaa, että kunpa olisi rohkaistunut samalla tavalla jo viime kesänä. Olisi vältytty Mikankin kanssa muutamalta väittelyltä, jos mulla olisi silloinkin ollut munaa käydä ostamassa ne bussiliput tai kysymässä hotlan hintoja. No ensi reissuun entistä rohkeampana!

Tuntuipa yllättävän hyvältä pukea sanoiksi ja tänne pysyvästi muistiin tämän hetken fiilikset. Seuraavaksi voisi käydä Dropboxiin kertyneet kuvakansion kimppuun ja jakaa parhaita paloja ja muistoja myös täällä.


// Lisäys: Kaksi koneellista pyykkiä pyöräytetty puhtaaksi ja rinkka matkalla kellariin! Kaipa sitä nyt tosiaan ollaan kotona.